Kävi sitten lopulta niin hilpeästi, että minut korotettiin varaedustajasta varsinaiseksi edustajaksi, joten olen huomenna lähdössä edustamaan Suomen ev.lut. -kirkkoa Euroopan kirkkojen konferenssin (CEC) yleiskokoukseen Lyoniin.
Reissuun on valmistauduttu huolella. Tammikuussa oli Pohjoismaiden valmistautumiskokous Oslossa, ja kevään aikana olemme kokoontuneet Helsingissä useita kertoja. Viimeksi toukokuun lopulla saimme perusteellisen katsauksen CEC:n EU-vaikuttamiseen. Aluksi suhtauduin valmistautumiseen hieman kevyesti, koska en varsinaisesti ollut lähdössä mihinkään. Jossain vaiheessa kevättä delegaatiota piti täydentää, joten piti oikeasti alkaa opiskelemaan reissua varten. Tarjolla olisi ollut myös nuorten edustajien tapaaminen toukokuussa Lyonissa mutta sinne en ehtinyt. Viime viikolla lueskelin kokouspapereita ajatuksella mutta saa nähdä, miten käy.
Sen verran olen CEC:sta oppinut, että se on perustettu rautaesiripun aikoina lisäämään yhteistyötä Länsi-Euroopan ja Itä-Euroopan kirkkojen välille. Mukana on monenlaisia kirkkoja mutta katolinen kirkko ei kuulu tähän yhdistykseen. CEC:n rooli on tavallaan kaksiosainen (tai voi niitä olla enempikin): ensin tehtävälistalla on ekumenia eli kirkkojen välinen yhteistyö ja toiseksi yhteiskunnallinen vaikuttaminen Euroopassa. Senkin olen jo oppinut, että Moskova ja Konstantinopoli on riidoissa - millä vuosisadalla me oikein eletään?
Ekaa kertaa kirkolliskokouksessa tuntui siltä, että olen englanninkielisessä tilaisuudessa, kun piti skarpata niin paljon että tajusi, mistä puhuttiin. Odotan kauhulla tulevaa viikkoa, kun selviää, mitä kirkkojen kokous englanniksi oikeasti on. Voipi olla, että iltaisin nukuttaa.
En tiedä vielä, kuinka monta paria kenkiä pakkaan matkalaukkuun, joten nyt täytyy lähteä miettimään.
Reissuun on valmistauduttu huolella. Tammikuussa oli Pohjoismaiden valmistautumiskokous Oslossa, ja kevään aikana olemme kokoontuneet Helsingissä useita kertoja. Viimeksi toukokuun lopulla saimme perusteellisen katsauksen CEC:n EU-vaikuttamiseen. Aluksi suhtauduin valmistautumiseen hieman kevyesti, koska en varsinaisesti ollut lähdössä mihinkään. Jossain vaiheessa kevättä delegaatiota piti täydentää, joten piti oikeasti alkaa opiskelemaan reissua varten. Tarjolla olisi ollut myös nuorten edustajien tapaaminen toukokuussa Lyonissa mutta sinne en ehtinyt. Viime viikolla lueskelin kokouspapereita ajatuksella mutta saa nähdä, miten käy.
Sen verran olen CEC:sta oppinut, että se on perustettu rautaesiripun aikoina lisäämään yhteistyötä Länsi-Euroopan ja Itä-Euroopan kirkkojen välille. Mukana on monenlaisia kirkkoja mutta katolinen kirkko ei kuulu tähän yhdistykseen. CEC:n rooli on tavallaan kaksiosainen (tai voi niitä olla enempikin): ensin tehtävälistalla on ekumenia eli kirkkojen välinen yhteistyö ja toiseksi yhteiskunnallinen vaikuttaminen Euroopassa. Senkin olen jo oppinut, että Moskova ja Konstantinopoli on riidoissa - millä vuosisadalla me oikein eletään?
Ekaa kertaa kirkolliskokouksessa tuntui siltä, että olen englanninkielisessä tilaisuudessa, kun piti skarpata niin paljon että tajusi, mistä puhuttiin. Odotan kauhulla tulevaa viikkoa, kun selviää, mitä kirkkojen kokous englanniksi oikeasti on. Voipi olla, että iltaisin nukuttaa.
En tiedä vielä, kuinka monta paria kenkiä pakkaan matkalaukkuun, joten nyt täytyy lähteä miettimään.
Kommentit