Signe kirkolliskokouksessa

Olen nyt ryhtynyt (tai ryhdytetty) opiskelemaan näitä kirkon kansainvälisiä asioita. Minut valittiin delegaation varajäseneksi, joten olen nyt Oslossa Euroopan kirkkojen konferenssin (CEC) yleiskokouksen pohjoimaalais-baltialaisessa valmistelukokouksessa. Saavuin aamulla tänne Osloon ja ehdin vähän katsella kaupunkiakin. Varsinainen ohjelma alkoi iltasella. Kokoonnuimme Oslon piispan talossa. Piispa itse oli muualla, joten mekkaloimme keskenämme kauniissa juhlasalissa. Ohjelmassa oli "opening worship, reception and dinner". Vähän mietitytti, mitähän se mahtaa tarkoittaa. Kiitän kaikkia pohdintaan osallistuneita - valitettavasti kaikki arvaukset ja neuvot menivät pieleen. Ensinnäkin dresscode (ainakin nuorison osalta) oli farkut ja joku paita. Ketään ei siis haitannut, ettei minulla ollut varsinaisia iltakorkokenkiä mukana ja että kampaukseni oli jo vähän lässähtänyt. Ja toisekseen dinner tarkoitti perunalohkoja, kanankoipia (siis niitä kinttuja) ja vihannessoossia. Hih, hilpe

Viime päivinä media on taas jaksanut uutisoida kirkosta eroamisesta. En oikeastaan tiedä, mitä uutisarvoa noilla jokavuotisilla luvuilla enää on. Minua surettaa ja suututtaa tämä kehitys, joten täytyy nyt pari sanaa tännekin kirjoittaa. Kirkosta erosi viime vuonna taas ennätysmäärä porukkaa. Meillä Jyväskylässäkin eroluvut ovat aikamoiset. Kaikkien tutkimusten mukaan suomalaisten uskonnollisuus ei ole vähentynyt, joten osa eroaa varmaan hiukan liian kevyin perustein. Kuopion hiippakunnan lehdessä (Capitol 3/2008) luettelin viisi hyvää syytä kuulua kirkkoon : - Seurakunnan tarjoamat palvelut elämän eri vaiheissa - Jos et itse tarvitse näitä palveluita, joku muu tarvitsee – tue sitä! - Et voi vaikuttaa, jos et ole jäsen. - Kirkossa saatat löytää ehkä jotakin, jota elämääsi etsit. - Pääset kummiksi! Olen edelleen samaa mieltä. Jos nyt kuitenkin tuntuu siltä, ettei tätä menoa kestä, niin mieti vielä : oletko valmis tukemaan kirkon tarjoamia palveluita? Joku muu saattaa niitä tarvita. Ja jo