Nuorten osallisuuden vahvistaminen tyssäsi kirkkohallitukseen

Vanha kirkolliskokousblogini on herännyt yllättäen henkiin mutta painavasta syystä! 

Vuonna 2009 teimme kirkolliskokousaloitteen nuorten osallisuuden vahvistamisesta kirkossa. Aloite lähetettiin yleisvaliokunnan hienon mietinnön saattelemana kirkkohallitukseen toimenpiteitä varten. Se on jumittanut siellä vuosikaudet ja olen miettinyt, voiko aloite vain kadota. Ilmeisesti ei voi - se on ilmestynyt nyt kirkolliskokousviikon esityslistalle. 

Kirkolliskokoukselle on annettu asiasta ilmoitus, joka on karua luettavaa. Sen mukaan kirkkohallituksen taholta ei tulla valmistelemaan nuorten kuulemisjärjestelmää seurakuntiin.

Ilmoituksessa perustellaan kuulemisjärjestelmän valmistelematta jättämistä seuraavasti: 

• Edustuksellinen demokratia ei ole enää nuorille tyypillinen tai suosittu vaikuttamisen muoto. Joissain kunnissa nuorivaltuusto toimii, joissakin ei juuri ollenkaan. 
• Malli, joka edellyttäisi erillisen kuulemisjärjestelmän luomista jokaiseen seurakuntaan, tulisi seurakunnille kalliiksi ja raskaaksi toteuttaa. 
• Kirkkohallituksessa on kuluneiden vuosien aikana tehty useita toimenpiteitä, jotka edistävät aloitteen tavoitteita. 
• Osallisuuden vahvistamisessa on kysymys työntekijöiden asennemuutoksesta. 

Kirkolliskokous lähetti aloitteen kirkkohallitukseen toimenpiteitä varten. On todella erikoista, että kirkkohallitus ei ole näiden vuosien aikana saanut enempää aikaan. Minulla ei ole ihan tarkkaa käsitystä, minkälainen päätös ”ilmoitusasiassa” voidaan tehdä. Kirkolliskokouksessa minulle ei enää ole puheoikeutta, joten olen koonnut tähän (pitkään) tekstiin omia kommenttejani.

Mitä aloitteessa esitettiin?

Aloitteessa esitimme, että nuorten osallisuuden vahvistamiseksi: 

• kirkkolainsäädäntöön sisällytetään velvoite nuorten kuulemisesta ja osallisuudesta 
• kartoitetaan seurakuntien nykyiset nuorten osallisuutta tukevat toimintatavat ja laaditaan seurakuntien käyttöön toimintamalleja nuorten osallisuuden toteuttamistavoista 
• laaditaan selvitys nuorten kirkolliskokouksen perustamisesta ja aloiteoikeudesta kirkolliskokoukselle. 

Nyt kirkolliskokoukseen tulevassa ilmoituksen mukaan aloitteessa esitettiin ”nuorten osallisuuden vahvistamista kirkossa luomalla esimerkiksi nuorten kirkolliskokous ja erillinen kuulemisjärjestelmä (nuorten kirkolliskokous)”. En ymmärrä, mitä tuo tarkoittaa, mutta käsitykseni mukaan emme ole tuollaista esittäneet. 

Esitimme nuorten kuulemisen lisäämistä lainsäädäntöön, erilaisten toimintatapojen kartoitusta, toimintamallien laatimista ja nuorten kirkolliskokouksen selvittämistä, kuten yllä olevasta aloitetekstistä käy ilmi. 

Sopivan mallin valmistelu yhdessä nuorten kanssa 

Aloitteessa toimme esille, että nuorten kuuleminen voidaan toteuttaa monin eri tavoin. Sen vuoksi on mielestäni todella erikoista, että ilmoituksessa keskitytään vastustamaan hallinnollista, raskasta, edustuksellista (jne.) kuulemisjärjestelmää.

Voin vilpittömästi kertoa, että en ole halunnut ajaa nuorisovaltuustoa jokaiseen seurakuntaan vaan uskon, että erilaisiin seurakuntiin voidaan luoda erilaisia malleja nuorten osallisuuden vahvistamiseksi. Toimintamallit voisivat olla esimerkiksi: epämuodollinen nuorten vaikuttamisryhmä, nuorten oma blogi, kerran vuodessa kokoontuva nuorten foorumi – tai vaikka nuorten kirkkovaltuusto. Tässäkin kannattaisi kysyä nuorilta!

Aloitteessa esitettyä nykyisten toimintamallien kartoittamista ja uusien mallien luomista kirkkohallitus ei käsityksenä mukaan ole toteuttanut. Jos kirkkohallituksessa ollaan niin vakuuttuneita edustuksellisten kuulemisjärjestelmien sopimattomuudesta, olisi ehkä kannattanut kartoittaa ja arvioida nykyisin seurakunnissa käytössä olevat mallit. Sen jälkeen olisi voitu valmistella sellainen malli, joka sopii sekä nuorille että kirkkohallitukselle.

Äänestämisen osallisuuden yhteydestä lainaan omaa mielipidekirjoitustani (KSML 4.5.2009): 

”Tulevissa seurakuntavaaleissa äänioikeuden ikäraja on 16 vuotta. Äänioikeus on rohkea avaus nuorten vaikutusmahdollisuuksien parantamiseksi. Se ei kuitenkaan yksin riitä, koska äänestäminen ei ole nuorille itsestäänselvyys. Kokemukset osallisuudesta ja vaikuttamisesta avaavat äänestämisen merkitystä huomattavasti paremmin kuin mainoskampanjat. Osallistumalla päätöksentekoon voi kokea, että yhteisiin asioihin pystyy vaikuttamaan ja voi hoksata, ettei ole yhdentekevää, ketkä ovat päättämässä yhteisistä asioista.” 

Lainsäädännön muutos muuttaisi myös asenteita

Ilmoituksessa todetaan, että asiaa ei kannata edistää lainsäädäntöhankkeena. Ensinnäkin yleisvaliokunta otti aikoinaan kantaa, että nuorisolaissa olevan kuulemispykälän (Nuorisolaki 27.1.2006/72, 3 luku 8 §) voidaan katsoa koskevan jo tällä hetkellä kirkon nuorisotyötä. Nuorten kuuleminen voitaisiin siis aivan hyvin lisätä myös kirkkolainsäädäntöön.

Toisekseen lainsäädäntöhanketta vastustetaan, koska kyse on ennen kaikkea asennemuutoksesta. Tämä on totta, mutta ajattelen, että lakia muuttamalla muutettaisiin vähitellen myös asenteita. Nuorten kuulemisen lisääminen lainsäädäntöön vahvistaisi nuorten osallisuutta.

Lainsäädäntöhanketta voi toki vastustaa myös ihan periaatteellisista syistä, esimerkiksi sääntelyn vähentämisen vuoksi. Jos on kyse tästä, niin silloin voisi olettaa kirkkohallituksen toimivan tomerasti muilla tavoin, esimerkiksi juuri tuomalla esille vaihtoehtoisia toimintamalleja erilaisiin seurakuntiin. 

Hankkeet eivät riittäviä toimia

Ilmoituksessa kuvataan melko laajasti (ilmoituksen lyhyeen mittaan nähden) muita hankkeita, joilla kirkkohallitus on edistänyt nuorten osallisuutta. Näitä ovat verkkokanavien käyttö, rippikoulukonsulttien kouluttaminen, neuvottelupäivien ja seminaarien ohjelmat, hankkeet järjestöjen kanssa ja Kirkko 2020 -seminaari. En tunne näitä kaikkia tarkemmin, mutta kommentoin vaan, että jotkut näistä eivät ole kirkkohallituksen toimenpiteitä ja toiset keskittyvät ensisijaisesti muihin asioihin kuin osallisuuteen.

Kommentoin tarkemmin kahta ilmoituksessa mainittua asiaa. Ensinnäkin kehittämisasiakirja Nuoret seurakuntalaisina on ilmoituksen mukaan kirkkohallituksen ”merkittävin panos”. Kyseisessä kehittämisasiakirjassa todetaan seuraavaa:

”Aikuis- ja työntekijäkeskeinen suunnittelu- ja kehittämistoiminta ovat nuoren osallisuuden merkittävin hidaste ja este.

Työote, jossa asetutaan nuorten äänenkannattajaksi ja tienraivaajaksi, mahdollistaa aikuisten ja nuorten maailmojen lähentymisen ja avaa mahdollisuuksia nuorten vaikuttajuuteen kirkossa.

Seurakunnissa tuleekin etsiä omia mielekkäitä tapoja saada nuoren ääni kuuluviin toiminnassa ja päätöksenteossa. Nuorena saadut vaikuttamiskokemukset ovat ratkaisevan tärkeitä seurakunnan jäsenyyden kannalta.

Muitakin teitä vaikuttajuuteen on pidettävä avoimena nuorille. Erilaiset kuulemisjärjestelyt ja nuorten kannanottojen kerääminen luovat osallisuutta.” 

Nämä ovat kaikki erittäin osuvia huomioita ja tärkeitä nostoja. Haluan kuitenkin tuoda esille, että kyseessä on asiakirja, joten erityisenä ”panoksena” tai ”toimenpiteenä” sitä ei voi pitää. Aloite mielestäni velvoittaa konkreettisempiin toimiin. Kehittämisasiakirja on lisäksi varsin pitkä asiakirja, ja osallisuus on siinä yhtenä teemana muiden joukossa.

Toinen toimenpide on lapsivaikutusten arviointi, joka tuli samoihin aikoihin aloitteena kirkolliskokoukseen kuin osallisuusaloite. Jostain syystä se on edennyt vauhdikkaammin. Lapsivaikutusten arviointi on erinomainen työkalu seurakunnan päättäjille ja kannatan sitä lämpimästi.

Kärjistäen kuitenkin totean, että seurakunnissa on valittu lapsiasiahenkilöitä – siis lapsiasia-aikuisia. Milloin valitaan lapsiasialapset? Lisäksi lapsivaikutusten arviointi koskee alle 18-vuotiaita. Pidän myös yli 18-vuotiaiden nuorten vaikutusmahdollisuuksia tärkeinä. Nuorisolain mukaan nuoret ovat alle 29-vuotiaita. 

Nuorten kuuleminen ei maksa mitään

Seurakuntien kestävä talous on aina ollut lähellä minun sydäntäni. Tämän tietävät varmasti kaikki, joiden kanssa olen jutellut tai jotka ovat tätä blogia lukeneet. En siis missään tapauksessa esittäisi mitään, jonka olettaisin lisäävän seurakuntien kustannuksia merkittävästi pitkällä aikavälillä.

Aloitteen pointti on mielestäni siinä, että nuorten kuulemisen lisääminen lainsäädäntöön ohjaisi seurakuntien nuorisotyötä pois työntekijäkeskeisestä toimintatavasta. Seurakunnan ei olisi mikään pakko perustaa raskasta ja kallista kuulemisjärjestelmään vaan he voisivat muuttaa toimintatapojaan siten että nuorten omille aloitteille, ideoille ja vastuunkannolle olisi enemmän tilaa. Uusien toimintamallien ottaminen käyttöön nuorisotyössä ei lisää seurakuntien kustannuksia. 

Myönnän, että olen nuorisotyön toimintatapojen osalta heikoilla jäillä. Siitä on jo kohtalaisen kauan, kun olen itse ollut seurakuntanuori. Olen kuitenkin seurannut asiaa jonkin verran ja käsitykseni mukaan nuorisotyö on useissa seurakunnissa nuorisotyö edelleen työntekijävetoista. Tähän vaikuttaa esimerkiksi rippikoulun ja isoskoulutuksen keskeinen asema. 

Miten eteenpäin?

Nuorten osallisuudessa ja kuulemisessa on toki menty eteenpäin vuodesta 2009, jolloin teimme aloitteen. Toivon kuitenkin, että asia ei jää tähän, vaan nuorten osallisuutta vahvistetaan edelleen kirkossa. Mielestäni kirkkohallituksella on nyt näytön paikka. Jos aloitteessa esitettyjä toimia ei voi toteuttaa, niin nyt olisi syytä tuoda esille konkreettia toimia, miten asiassa edelleen edetään. Niitä ei kirkolliskokoukselle annetussa ilmoituksessa tuoda esille.

Materiaalia

Kirkolliskokousaloite

Yleisvaliokunnan mietintö

Ilmoitus