15.11.2011

viimeisen istuntoviikon etäkommentit

En osallistunut viime viikolla kauden viimeiselle istuntoviikolle, koska muutin kotikuntani kesällä Jyväskylästä Hyvinkäälle. Muuton myötä menetin paikkani Lapuan hiippakunnan kirkolliskokousedustajana. Harmillinen tilanne mutta eipä sille mitään voi.

Viimeiseltä istuntoviikolta ei siis juuri oli juoruja ja hauskoja sattumuksia kerrottavana :-( Onneksi muut edustajat ovat ansiokkaasti bloganneet, joten viikon vaiheista on pysynyt vähän kärryillä. Sain myös kivan tekstarin talousvaliokunnasta, joka työskenteli iltamyöhään, vaikka muut jo humputtelivat kaupungilla.

Viime viikon asialistaa voin kommentoida vain nettimateriaalin perusteella. Yksi asia minulla oli erityisesti mielessä, nimittäin eläkerahastomaksu, joka onneksi hyväksyttiin viime viikolla. Kyseisellä maksulla eläkerahastoa voidaan kartuttaa aiempia suunnitelmia nopeammin. Kirkon eläkeasiat ovat hankalia ja niitä tehdään hyvin pitkälle aikavälille. Talousvaliokunnan puheenjohtaja Simola kuvasi puheenvuorossaan päätösten vaikeutta:

"Eläkejärjestelmässä on tehty virheitä. Voisi sanoa, että ensimmäinen virhe oli se, että kirkkoon ylipäänsä rakennettiin oma eläkejärjestelmä. Toinen virhe oli se, että rahastointi aloitettiin liian myöhään. Päätösten historia näkyy kirkkohallituksen esityksen taustakuvauksessa. Näistä nyt enemmän tai vähemmän virheellisistä päätöksistä on turha osoittaa sormella oman aikansa päätöksen tekijöitä. He ovat tehneet päätökset sen ajan ajattelun pohjalta, näkökyky ei ole riittänyt tarpeeksi kauas eikä ehkä sinne saakka ollut edes mahdollista nähdä. Nyt meiltä edellytetään katsomista kauas, vastuun ottamista ja kipeitä päätöksiä."

Eläkerahastomaksu voi toki olla monelle seurakunnalle hyvin raskas. Viime viikon päätökselle maksua ei kuitenkaan vielä ryhdytä keräämään vaan säädetään vasta pykälät, että maksua voidaan kerätä ja turvata eläkkeiden maksu.

En ole vielä ihan valmis tekemään yhteenvetoa kuluneesta kaudesta mutta yritän koota sellaisen tänne blogiin kunhan ajatukseni vähän jäsentyvät.

5.5.2011

poimintoja moniäänisyyskeskustelusta

Tiistaina käyty keskustelu kirkon moniäänisyydestä ja ykseydestä oli vähintään mielenkiintoinen. Aloitteessa esitettiin työryhmän perustamista mutta keskustelussa nousi esille, että olisi sittenkin piispojen tehtävä tarttua tähän. Tässä muutamia ääniä keskustelusta.

"Eri tavoin ajattelevien hylkääminen ei siis ole vaihtoehto, jos me otamme Jeesuksen opetukset todesta. Yhteyttä on vaalittava, vaikka se onkin kivuliasta."
edustaja Määttänen

"Ajattelen, että tällaisessa kohtaamisessa olisi hyvä olla aluksi ainakin rajallinen määrä kutsuttuja osanottajia, jotta kohtaaminen olisi turvallista. Tämä joukko voisi koettaa sanoittaa kunnioittavan kuuntelemisen ja kommunikaation pelisääntöjä."
edustaja Kainulainen

"Toinen pelisääntö voisi olla se, että lopetetaan korostus, jonka mukaan sinä saat kyllä ajatella miten haluat, mutta sinun on toimittava niin kuin me korrektisti ajatteleva enemmistö haluamme. Ajattelun vapaus on itsestään selvä. Vaikka ihminen vangittaisiin tai teloitettaisiin, voi aina ajatella vapaasti."
edustaja Nummela

"Miksi siis käymme tästä tällaista kiistaa? Tämä virkakysymys ei ole missään tapauksessa tasa-arvokysymys eikä se ole syrjintää, jos vuoroja järjestellään. Tiedän, että sitä tapahtuu tälläkin hetkellä, vaikka piispat ovat sen jyrkästi kieltäneet. Meillä on seurakunnissa pappeja, jotka hoitavat asiat sillä tavalla, että kaikilla on oikeus toimia seurakunnassa ja julistaa Sanaa oman vakaumuksensa mukaisesti. Tätä onneksi vielä tapahtuu seurakunnissa."
edustaja Kujala

"Mutta itsensä ja omien motiivien ymmärtämistä ja kuulemista ei voida delegoida ylöspäin, vaan meistä jokaisen on kuultava ja kuunneltava - tarpeen vaatiessa jopa huudettava - omalta paikaltamme. Siitä kohdasta, siltä äänenkorkeudelta missä olemme nyt. Tämä koskee myös meitä kirkolliskokousedustajia."
edustaja Olkinuora

Keskustelussa sekä salissa että kahvipöydässä on sellainen jännä vire, että moniäänisyys tarkoittaisi konservatiivien oikeuksien takaamista. Kannatan toki moniäänisyyttä ja erityisesti kirkolliskokouksessa olen oppinut, että olisi tärkeää, että pysyisimme sovussa samassa kirkossa. Moniäänisyys ja "toista sietävä rakkaus" ovat kuitenkin vastavuoroisia, joten moniäänisyyden tukeminen ei voi olla vain konservatiivien oikeuksien puolustamista.

tunnelma tiivistyi kyselytunnilla

Eilen työskentelimme valiokunnassa melkein koko päivän ja saimme mietinnöt valmiiksi. Olinkin eilen sitä mieltä, että tänäänhän on torstai, kun valiokunnan hommat ovat jo tässä vaiheessa. Iltapäivällä aivotoiminta tosin hyytyi, koska söin liian suuren kasan lettuja jälkruuaksi. Tänään pitäisi vielä saada aikaan lausunto tulevaisuusselonteosta ja aloitella eläkemaksuasiaa.

Eilen iltapäivällä oli kirkkohallituksen kyselytunti. Yllättävimmän vedon teki (jälleen kerran) edustaja Kujala, joka kysyi:


  • Millä perusteella arkkipiispa antoi televisiolähetyksessä vastoin Raamatun ilmoitusta lausunnon, ettei homoseksuaalisuus ole synti?

  • Aikooko arkkipiispa pyytää anteeksi kuuden kristillisen järjestön jäseniä loukannutta lausuntoa aamutelevision ohjelmassa, jonka teemana oli Älä alistu -kampanjan saama huomio?

Kyllä siinä minunkin leukani loksahti auki, kun kuulin nämä kysymykset. Arkkipiispa vastasi kuitenkin hyvin rauhallisesti ja selkeästi. Hän kertoi, että Raamattua voidaan tulkita eri tavoin. Arkkipiispa myös referoi, mitä oli televisiossa sanonut ja totesi jälleen, että kyseiset järjestöt eivät edusta kirkon valtavirtaa vaan ovat pieni ja aktiivinen vähemmistö.


Päivällisen jälkeen ohjelmassa oli yleisvaliokunnan järjestämä tulevaisuuskeskustelu. Edustaja Olkinuoran vetämässä keskustelussa olivat mukana Ahti Hirvonen, Ari Hukari ja Ilkka Halava. Keskustelu oli mielenkiintoinen mutta valitettavasti 60 minuutissa ei päästä tällaisessa teemassa kovin syvälliselle tasolla. Hukari maalaili, että kirkko kohtaa vielä kaksi suurta jäsenkatokriisiä. Ensimmäinen tulee lähetystyöhön liittyen ja toinen liittyen kristilliseen kasvatukseen. Hirvonen jätti tällä kertaa eläkerahastot rauhaa ja puhui muun muassa henkilöseurakuntien puolesta. Halava nimitteli Ahti Hirvosta nuoreksi aikuiseksi ja puhui asiakasnäkökulmasta.


Illalla oli minun vuoro pitää iltahartaus. Olin valinnut hartauden teemaksi yllättäen työteon. Luin kirjoituksia liiasta työstä ja työn puutteesta. Hartauden jälkeen kävin vielä saunassa ja uimassa.

4.5.2011

tiistai täysistunnossa

Eilinen päivä kului työn ääressä. Aamupäivällä urakoimme talousvaliokunnassa ja iltapäivällä oli täysistunto.

Alunperin ajattelin, että täysistuntojen osalta pääsemme tällä viikolla helpolla. Eilen keskustelimme moniäänisyysaloitteesta kuitenkin varsin pitkään. Edustaja Kaskisen ja edustaja Määttäsen aloite työryhmän perustamisesta oli ilmeisen tarpeellinen, koska edustajilla oli paljon sanottavaa aihesta. Viime aikoina on ollut havaittavissa, että kirkon äärilaitojen kannat ovat jyrkentyneet. Aloitteessa esitettiin, että perustetaan työryhmä, jossa eri tavoin ajattelevat keskustelevat, miten ykseys ja moniäänisyys kirkossa voisivat toteutua.

Illalla jatkoimme valiokunnassa mietintöjen parissa. Valiokunnassa välillä oli hieman vaikeuksia saada mielipiteitä kuuluviin. valiokunnan naisjaostossa päätimme, että lähdemme shoppailemaan, jos meitä ei kuunnella. Uhkaus oli ilmeisesti uskottava, koska muutamat kommentit jopa menivät läpi.

Pääsimme valiokunnasta jo ennen seitsemää pois, joten loppuilta kului kaupungilla. Sain selostaa illan aikana aikas monta kertaa väitöstilaisuuteni vaiheita. Keskustelimme lisäksi kirkollisveronprosentin nostamisesta ja kielipolitiikasta.

3.5.2011

12 tunnin työpäivä

Päättyihän se viikon ensimmäinen päivä viimein - täysistunto loppui eilen illalla klo 21.07. Aloitimme päivän aamulla klo 9, joten kellon ympärys hurahti nopsaan. Täysistunnon jälkeen suuntasimme vielä iltahartauteen ja lyhyelle kävelylenkille.

Tämä aamu on alkanut mukavissa merkeissä. Aamumessuja vietämme tällä viikolla vain maanantaina ja perjantaina, joten nämä arkiaamut ovat yllättävän leppoisia. Ei ole kiire kirkkoon eikä huono omatuntoa, koska lintsaa kirkosta. Klo 9 kokoonnumme aamuhartauteen istuntosaliin.

Tämän viikon asialistalla ei ole mitään kuohuttavia kysymyksiä. Toimittajat eivät päivystä täällä ja tunnelma on hieman vapautuneempi kuin syysistuntokaudella viime marraskuussa. Asialistalla on toki tärkeitä asioita kuten tilinpäätös. Lähetekeskustelua käymme kirkkoherranvaalitavan muuttamisesta, diakonaatista ja parokiaaliperiaatteen kehittämisestä (tai siis siitä että ei kehitetä). Listalla on myös kaksi edustaja-aloitetta: mediastrategia ja moniäänisyystyöryhmä.

Kommenttiosasto on jälleen kerran avoin kaikille terkuille ja mielipiteille :-)

2.5.2011

kevätistuntokausi avattu

Saavuin eilen illalla tänne Turkuun. Aamulla kokoonnuimme avajaisjumalanpalvelukseen. Messun toimittivat Espoon hiippakunnan edustajat. Piispa Heikan saarna oli erityisen hyvä, koska minäkin jaksoin sitä kuunnella. Saarna käsitteli Raamatun tulkintaa.

Avajaispuheessa arkkipiispa puhui moniäänisyydestä. Tällä hetkellä keskustelemme parokiaalijärjestelmän kehittämisestä - siis siitä pitääkö kuulua siihen seurakuntaan jonka alueella asuu. Tää on kestoaihe!

Iltapäivällä opetus- ja kulttuuriministeriö tarjosi kakkukahvit. Ministeriön edustaja puhui nuorten syrjäytymisestä ja yksinäisyydestä. Toivottavasti asiaa yritetään ratkaista myös muualla kuin juhlapuheissa.

Talousvaliokunta aloitti työskentelyn jo etukäteen eilen. Puheenjohtaja uhkaili, että tästä viikosta tulee työntäyteinen. Jahas, perinteinen meno siis.

29.4.2011

vielä seurakuntavaaleista

Edellisen kirkolliskokousviikon jälkeen on tapahtunut kaikenlaista kirkon elämässä. Kun olen yhden blogitekstin saanut valmiiksi, niin se on jo vanhaa asiaa ja käsillä on seuraava hässäkkä. Puuh.

Tässä olisi nyt viimein ikivanha teksti seurakuntavaaleista...

Marraskuun puolessa välissä valittiin seurakuntiin uudet päättäjät. Vaaleissa oli äänioikeus kaikilla 16 vuotta täyttäneillä seurakunnan jäsenillä. Nuoria innostettiin uurnille muun muassa viemällä äänestyspaikat oppilaitoksiin. Äänestysprosentti oli lopulta 17 %. Se ei ole kovin paljon mutta on se enemmän kuin edellisissä vaaleissa.

Minä en ollut näissä vaaleissa ehdolla. Olen sen verran pahasti kahden seurakunnan loukussa, että halunnut lähteä ehdolle. Olen edelleen Jyväskylän seurakunnan jäsen mutta asustelen Hyvinkäällä, joten olisi ollut hiukan kieroa pyrkiä luottamustehtäviin Jyväskylässä.

Partiokaverini ja kirkkovaltuustokaverini Anni jätti myös tällä kertaa vaalit väliin. Yhdessä kuitenkin totesimme, että hyvä näin – nyt oikeasti nuoret voivat olla nuorten äänenä Jyväskylän seurakunnan päätöksenteossa! Jyväskylässä nuorten ehdokkaiden tulos oli suorastaan loistava! Valtuustoon valittiin nimittäin 6 alle 30-vuotiasta.

Muuten seurasin toki vaaleja aktiivisesti ja tietysti kannustin muita ehdokkaita. Seurakuntavaaleihin kohdistui aikamoinen huomio homoillasta alkaneen keskustelun myötä. Monet äänestivät jaloillaan ja erosivat kirkosta. Välillä mietittiin, kenellä on äänioikeus seurakuntavaaleissa. Lopulta vaalit kuitenkin saatiin pidettyä ja äänet annettua. Erityisen iloinen olen siitä, että monessa seurakunnassa valittiin runsaasti uusia luottamushenkilöitä valtuustoon.