12.11.2010

näkymättömyyden aika kirkossa päättyi

Hyväksyimme juuri vapaamuotoisen rukouksen parisuhteensa rekisteröineen parin kanssa ja heidän puolestaan äänin 78-30. Nyt siis piispat laativat ohjeen, miten tuo rukous toteutetaan.

Tiedän, että monien mielestä tämä on ihan yhtä tyhjän kanssa. Kuten olen usein todennut, niin minäkin toivoisin, että kirkko siunaisi samaa sukupuolta olevat parit. Uskon kuitenkin, että tämä päätös tuo homoseksuaalit kirkon jäsenet näkyviksi kirkossa. Nyt papeilla on mahdollisuus kohdata pariskuntia tällaisen vapaamuotoisen rukouksen yhteydessä. Kirkolla on aivan uusi mahdollisuus näkyvästi tukea samaa sukupuolta olevia pareja.

Äänestyksen tulos on yllätävän selvä. Rukouksen vastustajat pitivät runsaasti pitkiä puheenvuoroja. Äänekäs porukka olikin sitten yllättävän pieni. Konservatiivien pääargumentti oli, että Raamatussa lukee, että homoseksuaalinen käyttäyminen on synti ja homoseksuaalisessa parisuhteessa elämistä ei pidä tukea.

Elinen päivä ei ollut kovin helppo. Keskustelu alkoi aamulla klo 9. Välillä tietysti syötiin ja illalla kävimme vierailulla merivoimien esikunnassa. Sen jälkeen vielä jatkettiin ja keskustelu päättyi vasta klo 23. Iltapäivällä oli putkeen useita varsin jyrkkiä puheenvuoroja, joten olin välillä jo ihan itkuinen. Mulla oli takataskussa varalta yksi puheenvuoro mutta aina kun vilkaisinkin sitä, rupesi itkettämään. Se puheenvuoro jäi siis käyttämättä. Illalla eräs viimeisistä puhujista oli edustaja Nummela, joka piti meille perusteellisen raamattuluennon. Hän luki syntiluetteloita ja selosti, että näin tämä asia nyt vaan on.

11.11.2010

Homokeskustelu alkoi

Perustevaliokunnan mietinnön käsittely alkoi tänä aamuna. Ensin meille selostettiin, että asia voidaan hyväksyä yksinkertaisella enemmistöllä. Rukouksen hyväksyminen ei siis vaadi 3/4 enemmistöä. Eräs neropatti kysyi aiemmin viikolla, mihin tästä tulkinnasta voi valittaa. Kirkolliskokouksen sihteeri kertoi, että kirkolliskokouksen päätöksestä ei voi valittaa.

Keskustelu alkoi mietinnön esittelyllä. Puheenvuorolista täyttyi salamana. Ensimmäiset pari tuntia keskustelusta käytiin lähinnä mietinnön vastustajien voimin. Nyt äänessä on piispa Riekkinen. Puheenvuoroja riittää, joten tätä menoa olemme täällä vielä sunnuntainakin.

Yksi hilpeimmistä uusista asioista tällä viikolla on ollut homoteologia. Mietintöön jätetyssä eriävässä mielipiteessä nimittäin todetaan, että kirkko pyrkii ratkomaan ongelmiaan homoteologialla. Yhdessä puheenvuorossa onneks hiukan valotettiin, mitä homoteologia tarkoittaa.

Homoteologian lisäksi tällä viikolla on ollut muutakin uutta. Istuntosalin eteisessä päivystää nimittäin järjestysmies. Toistaiseksi ei ole järjestyksenpitoa tarvittu vaan järjestysmies on lähinnä rupatellut edustajien kanssa. Täällä on ollut myös jonkin verran mediaa paikalla. Toimittajia tosin hieman säälin, koska tämä keskustelu on varmasti supertylsä. Puheenvuorot ovat pitkiä ja toistavat samoja asioita. Ei kovin nasevaa materiaalia!

10.11.2010

odotettu mietintö valmistui

Kaikki ovat varmaan tietoisia, että viikon kiinnostavin asia on, rukoillaanko jatkossa samaa sukupuolta olevien parien kanssa. Tilanne on nyt siis se, että saimme aamupäivällä perustevaliokunnan mietinnön. Asian käsittely alkaa huomenna aamulla. Mietinnössä esitetään, että parisuhteensa rekisteröineen parin kanssa voisi rukoilla vapaasti. Mietintöön on toki jätetty myös eriävä mielipide, jonka mukaan mitään ei pitäisi tehdä.

Sain ennen kirkolliskokousviikkoa muutamia yhteydenottoja, joissa toivottiin, että asiassa päästäisiin enemmän eteenpäin. Olen valittaen todennut, että kirkolliskokouksen tilanne nyt vaan on sellainen, että parempaan ei pystytä. Tällaisen vapaan rukouksen hyväksyminen on monille edustajille aika kova paikka eikä osa edustajista aio sitä hyväksyä. On siis syytä iloita, jos huomenna hyväksymme perustevaliokunnan mietinnön. Tätä voi olla vaikea ymmärtää mutta kirkolliskokous on aivan oma maailmansa, jossa esimerkiksi rationaalisella argumentoinnilla ei ole mitään painoarvoa.

Olen ollut huolissani, että parin kanssa rukoileminen ei edes mene läpi. Täällä nimittäin osa asioista (kuten lait ja opilliset kysymykset) pitää hyväksyä 3/4 määräenemmistöllä. Perustevaliokunnan mietinnössä kuitenkin todetaan, että tämä päätös ei vaadi maääräenemmistöä. Samoin käytäväkeskustelujen perusteella näyttäisi siltä, että ehdotettu rukous saattaa mennä läpi. En vielä huokaise helpotuksesta mutta mieli on toiveikas.

Tänäänkin on ollut aika väljä päivä. Se on mukavaa. Olemme ehtineet jutella ruokapöydässä rauhassa eikä koko ajan tarvitse juosta seuraavaan paikkaan. Keskustelunaiheita ovat olleet muun muassa työurien pidentäminen, eduskuntavaaliasetelmat Vaasan vaalipiirissä ja avioliiton teologia.

9.11.2010

valiokuntatiistai

Tänään päivä on kulunut talousvaliokunnassa. Täysistunnossa käsittelimme vain kaksi hiippakuntavaltuuston esitystä. Ne molemmat vieläpä hylättiin heti täysistunnossa.

Valiokunnassa on ollut perinteinen meno: huumori kukkii ja pilkkua viilataan. Talousarviossa ei ollut suuria yllätyksiä, joten emme jääneet jankkaamaan siitä. Kävimme läpi isojen hankkeiden tilanteen ja toivoimme jälleen tarkkaa taloudenpitoa ja vaikutusten mittaamista. Keskustelimme jonkin verran myös talousarvioaloitteesta, jossa esitettiin määrärahaa Vuotson saamelaiskappelin rakentamiseen.

Päivällisellä kävimme mielenkiintoisen keskustelun etiketista. Varapuheenjohtaja Sahi antoi meille hyviä neuvoja muun muassa mustan jakkupuvun käytöstä.

Tällä hetkellä tunnelma on odottava. Perustevaliokunta vääntää mietintöä parisuhteiden puolesta rukoilemisesta. Mietintö jaetaan meille kuulemma huomenna ja se käsitellään torstaina. Saa nähdä, miten käy.


8.11.2010

tulevaisuusselonteko

Onpa täällä outo meno! Illan täysistunto loppui jo klo 20, joten olen ehtinyt sen jälkeen lenkille ja iltahartauteen. Mahtavaa!

Iltapäivällä oli perinteisesti ministerin päiväkahvit. Ministeri Wallin puhui seurakuntavaaleista ja siitä, kuinka hän ja arkkipiispa ovat aktiivisesti kampanjoineet äänestämisen puolesta. Kahveilta olisi pitänyt ehtiä ensin kansliavaliokuntaan ja sitten talousvaliokuntaan mutta myöhästyin molemmista. Oli nimittäin niin kiinnostava keskustelu seurakuntavaaleista ja seurakuntalaisten osallistumismahdollisuuksista meneillään kahvipöydässä.

Illan täysistunnon tärkein asia oli tulevaisuuselonteko Kirkko 2020, joka on varsin mielenkiintoinen ja perusteellinen teos. Olisin tosin toivonut, että selonteossa olisi katsottu kauemmas tulevaisuuteen. Nyt siinä lähinnä esiteltiin ne samat kehitystrendit, jotka luetellaan kaikissa vastaavissa papereissa.

Mielenkiintoisin osa selontekoa on loppupuolella hahmotellut mallit seurakunnasta ja seurakuntaan kuulumisesta. Vaihtoehtoisia skenaarioita on kolme: olemiseen perustuva seurakunta, jäsenlähtöinen seurakunta ja vahvan profiilin kirkko. Olemiseen perustuvassa seurakunnassa olennaisinta on jäsenyys ja kristityn identiteetti, ei niinkään osallistuminen. Jäsenlähtöisessä seurakunnassa toimintaa ajatellaan jäsenten toiveiden näkökulmasta. Vahvan profiilin kirkossa väki erotellaan sisäpiiriin ja muihin jäseniin. Itse koen läheisimmäksi jäsenlähtöisen ajattelutavan. Seurakuntalaiset eivät ole asiakkaita mutta useissa seurakunnan toiminnoissa olisi aivan välttämätöntä ajatella hiukan asiakaslähtöisemmin. Esimerkiksi useiden seurakuntien verkkosivuilla navigointi vaatii kirkkosuomen opintoja ja seurakunnan hallinnon tuntemusta.

Tulevaisuusselonteosta käytiin aika hyvä keskustelu. Selonteossa oli kuulemma liian vähän teologiaa. Lisäksi keskustelussa nousivat esille kirkon kielen puuttuminen, mammonan kielen käyttäminen ja liberalismi. Ajattelen kyllä itse hieman toisin. Selonteossa todettiin, että siinä käsitellään kirkkoa julkisena organisaationa, joten se toki johtaa tiettyyn diskurssiin. Teologian ja kirkon kielen vaatiminen erinäisiin strategiapapereihin on ollut joskus ennenkin esillä (mm. Jyväskylän seurakunnan strategian yhteydessä). Omasta näkökulmastani ajattelen, ettei kirkon käsitteleminen organisaationa ja sen myötä "mammonan kielen" käyttäminen ole vaarallista. Noh, ajattelen myös niin, että raha ja talous ovat neutraaleja asioita eivätkä lähtökohtaisesti pahoja.

Juoruosastolta myös jymypaljastus: eräillä takarivin edustajilla on oma espressokeitin lehdistön huoneessa. Nämä nerokkaat edustajat sitten hilpeinä siemailevat kunnon kahvia. Täällä riittää hulinaa!

istuntokausi on avattu

No niin, täällä ollaan. Aloitimme talousvaliokunnan kanssa jo eilen illalla. Tänään aamulla istuntoviikko alkoi messulla Maarian kirkossa ja jatkui avauspuheenvuoroilla. Porvoon hiippakunnan delegaatio toimitti messun matalalla profiililla.

Arkkipiispa avasi istuntokauden erittäin hyvällä puheenvuorolla. Minä ainakin kuuntelin sitä liikuttuneena. Hän kävi suoraan asiaan ja puhui myrskystä, jossa kirkko on ollut ja homoista. Arkkipiispa korosti, että puhumme ihmisistä. Arkkipiispan mukaan nyt tarvitaan ymmärrettävä viesti siitä, miten kirkko suhtautuu homoseksuaalisiin ihmisiin.

Aamupalalla tapasin myös piispa Askolan. Uusi piispa oli hieman päästään pyörällä ja kertoi, että voisi kantaa rinnassaan vaalien mainosnappia, jossa lukee "1. kerta". Kuulemma hän tekee joka päivä asioita ensimmäistä kertaa. Uudessa työssä on aina jännää, joten varmasti on superjännää olla ensimmäinen naispuolinen piispa.

Omat ajatukset ovat tällä viikolla hieman hajallaan. Onneksi kuitenkin tutut kirkolliskokousrutiinit kuten kaikkien edustajatoverien kätteleminen, korkokenkien kopina, avajaismessu, hyvä ruoka ja talousvaliokunnan huumori auttavat tajuamaan, että täällä ollaan taas. Aika hauskaa :-)

1.11.2010

tunnelmia Lapin matkan ja Homoillan jälkeen

Pari viikkoa sitten olimme talousvaliokunnan kanssa Inarissa. Matkan alkuvaiheista jo kirjoitinkin mutta loppuvaiheet jäivät raportoimatta sattuneesta syystä. Tässä olisi muutamia ajatuksia viime viikkojen kirkostaeroamisaallon keskeltä ja tulevaa kirkolliskokousviikkoa ajatellen.

En katsonut Homoiltaa televisiosta suorana, koska istuin talousvaliokuntalaisten kanssa hotellin aulassa parantamassa maailmaa. Seuraavana päivänä matkalla lentokentälle eräs seurueemme jäsen oli saanut viestin, jonka mukaan on käynnissä kirkostaerobuumi. Jatkoimme kotimatkaa.

Seuraavana päivänä palasin arkityöhöni. Uutiset olivat täynnä Homoillasta alkanutta keskustelua, joten katsoin ohjelman netistä. Homoilta ei nyt ollut kovin korkeatasoista keskustelua. Konservatiiviset kristityt ilmaisivat ohjelmassa oman mielipiteensä ainoana totuutena, joten ei ole ihme, ettei kirkon moniäänisyys oikein välittynyt.

Ensimmäinen tunne oli raivo. Kirkon luottamustehtävissä olen oppinut pitkämielisyyttä ja suvaitsevaisuutta. Olen nykyään sitä mieltä, että kaikki mahtuvat kirkkoon. Ymmärrän, että joku ajattelee, ettei homoparia voi siunata. Itse olen toki eri mieltä. Homoillan jälkeisessä raivossa päätin ryhtyä radikaaliksi. Koska konservatiivit uskovat, että heidän näkemyksensä on totuus, ei ole mitään järkeä olla suvaitsevainen. He eivät koskaan tule olemaan suvaitsevaisia minun ajatuksiani kohtaan. Kompromissia ei voi tehdä yksin.

Seuraava tunne oli uupumus. Itkeskelin kirkon surkeaa tilaa ja toivoin, että tämä keskustelu loppuisi nyt. Ystävien kommentit Facebookissa lohduttivat. Monet näkivät jo valoa ja toivoivat, että nyt alkaisi muutos parempaan suuntaan. Piispatkin saivat viimein suunsa auki. Ihmettelen suuresti, ettei asiaa kirkon puolesta kommentoitu nopeammin. Edustaja Ojalan ideoimat ”kirkon nopean toiminnan mediajoukot” olisivat taas olleet tarpeen.

Nyt raivo ja uupumus ovat vaihtuneet toimintatarmoksi. Seurakuntavaalikampanjoihin tuli aivan uutta voimaa ja kirkosta keskustellaan joka puolella.

Kirkolliskokous kokoontuu ensi viikolla. Useissa ajankohtaisohjelmissa ja lehtijutuissa on tuotu esille, että kirkolliskokouksella on nyt paikka uudistaa kirkkoa. Itse en suhtaudu kovin toiveikkaasti. Vaikka seurakuntalaiset sytyttelevät kynttilöitä suvaitsevaisemman kirkon puolesta, kirkolliskokouksen meno on luultavasti entisellään.


Edustaja Jauhiainen, edustaja Sollamo ja täytetty riekko ovat autuaan tietämättömiä Homoillan jälkeisistä tapahtumista.