Siirry pääsisältöön

maanantain kootut

No niin, nyt on vähän rauhallisempaa kirjoittaa.

Päivä on siis ollut aika vauhdikas. Jumalanpalveluksen jälkeen oli avajaiset. Arkkipiispa pohti avajaispuheessaan, onko kirkko kriisissä. Lyhyitä täysistuntoja on ollut aika monta, kun olemme järjestäytyneet. Valitsimme varapuheenjohtajat ja valitsijamiehet. Iltapäivällä kulttuuriministeri puhui nuorista aikuisista ja nuorten osallistumisesta kirkon päätöksentekoon. Se oli hyvä puhe, mutta olen kuullut aiheesta niin monta puhetta, ettei siitä oikein uusia ideoita irronnut. Nyt valitsijamiehet ovat vetäytyneet jakamaan meitä valiokuntiin. Tulos pitäisi olla selvillä aamulla.

Meillä on siis omat paikat salissa. Niiden kohdalla on isot nimilaput ja lisäksi jokaisella on vielä nimilappu rinnassa. Omalle paikalle saliin ilmaantuu aina uutta paperia, kun selkänsä kääntää. Sinne ilmestyi tänään muun muassa paksu violetti vihko, joka osoittautui piispainkokouksen pöytäkirjaksi. Enpä ole ennen niin paksua pöytäkirjaa nähnyt. Istumme salissa hiippakunnittain aakkosjärjestyksessä. Meidän hiippakunnan paikat on toiseksi viimeisessä rivissä. Sali näyttää kuvissa ja telkkarissa isommalta kuin mitä se oikeasti on. Vasemmalla puolellani istuu Kuopion hiippakunnan aakkosissa viimeinen edustaja, edustaja Väisänen ja oikealla puolella kaivinkoneenkuljettaja Jouppi meidän hiippakunnasta. Edessä ja takana istuu jotain äitin matkakavereita.

Täällä on tosi mukavaa ja puheliasta porukkaa. Muutamiin hauskoihin persooniin olen jo vähän tutustunutkin. Ehdimme myös Samin ja Henrietan kanssa perustaa nuoriso-osaston tai ei me sitä oikeastaan perustettu. Satuimme vaan seisomaan aulassa ja edustaja Sahi sanoi ohi kävellessään: "Kappas, täällähän on meidän nuoriso-osasto". Olen miettinyt hyviä vastauksia kommenttiin: ”Ai, sinä olet siis se kaikkein nuorin”. Aika monella olen jo sanonut: ”Joo-o, mutta ei se oo mun vika”. No ei ole mutta silti mä saan siitä kuulla.


maanantain ruokalista:
lounas: lohta ja lammasta
päivällinen: lohikeittoa tai borssikeittoa

maanantain möläytys:
notaari nimitti kenttäpiispaa arkkipiispaksi

maanantain turhin:
äänestimme hiippakunnan valitsijamiehistä kolme (3) kertaa suljetuin lipuin, vaikka olimme yksimielisiä


Tässä vielä muutama kuva istuntosalista...




Kommentit

Anonyymi sanoi…
Muistihan se kenttäpiispa työnantajansa (tässä tapauksessa Puolustusvoimat) tapaan kiittää reippaasti ylennyksestä ja kysyä palkkaerotuksen maksamishalukkuutta?
Signe sanoi…
Joo, asiasta riitti ylennyshuumoria koko lounaan ajaksi.
Anonyymi sanoi…
Intoa ja iloa sinne! Pidä lippu korkealla ja muita koottuja latteuksia!
Anonyymi sanoi…
Uutisissa ministeri Wallin puhui fiksuja siitä, miten kirkon on uudistuttava. Valitettavasti vaan arkkipiispa ei ollut samaa mieltä.

En tarkoita sitä, että kirkkojen pitäisi muuttua suoraan palveluorganisaatioiksi, mutta Paarman ajatus siitä, että uuden jumalanpalveluskaavan ja aikuisrippikoulun markkinointi olisi avain siihen, että ihmiset palaavat takaisin kirkkoon on vain hyvin erikoinen.

Joku taloustieteilijä voisi kertoa Paarmalle vähän brändäyksestä ja tuotekehittelystä... :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

kirkon jäsenenä

Viime päivinä media on taas jaksanut uutisoida kirkosta eroamisesta. En oikeastaan tiedä, mitä uutisarvoa noilla jokavuotisilla luvuilla enää on. Minua surettaa ja suututtaa tämä kehitys, joten täytyy nyt pari sanaa tännekin kirjoittaa. Kirkosta erosi viime vuonna taas ennätysmäärä porukkaa. Meillä Jyväskylässäkin eroluvut ovat aikamoiset. Kaikkien tutkimusten mukaan suomalaisten uskonnollisuus ei ole vähentynyt, joten osa eroaa varmaan hiukan liian kevyin perustein. Kuopion hiippakunnan lehdessä (Capitol 3/2008) luettelin viisi hyvää syytä kuulua kirkkoon : - Seurakunnan tarjoamat palvelut elämän eri vaiheissa - Jos et itse tarvitse näitä palveluita, joku muu tarvitsee – tue sitä! - Et voi vaikuttaa, jos et ole jäsen. - Kirkossa saatat löytää ehkä jotakin, jota elämääsi etsit. - Pääset kummiksi! Olen edelleen samaa mieltä. Jos nyt kuitenkin tuntuu siltä, ettei tätä menoa kestä, niin mieti vielä : oletko valmis tukemaan kirkon tarjoamia palveluita? Joku muu saattaa niitä tarvita. Ja jo

tiistain tunnelmia

Tämä päivä on ollut kirkolliskokousmaisen kiireinen, joten nyt vasta ehdin istua koneen ääreen. Aamulla lintsasin messusta ja kirjottelin aamupalan jälkeen puheenvuoroa. Valiokuntatyöskentely alkoi yhdeksän jälkeen ja jatkui lounaaseen asti. Olemme talousvaliokunnassa vääntäneet lausuntoa lakivaliokunnalle HeTasta. Lounaan jälkeen alkoi täysistunto, jossa käsiteltiin edustajien tekemiä aloitetteita. Keskustelimme aluetyön rakenteista, työyhteisöjen monimuotoisuudesta, määräenemmistövaatimuksesta ja virsikirjan lisävihkosta. Käytin puheenvuoron seurakunnan aluetyön rakenteista ja erityisesti seurakuntalaisten mahdollisuuksista osallistua päätöksentekoon. Parisuhdelain seuraukset oli myös esityslistalla mutta siihen asti ei ehditty. Keskustelu jatkuu aamulla. Illalla olisi ohjelmassa vielä valiokuntaa mutta saattaa olla, että joudun litsaamaan sieltä näytelmäharjoitusten vuoksi. Näytelmä ja roolini (pieni mutta hilpeä) ovat vielä salaisia.

edustajan postikasa

Eräs ystäväni ihmetteli, miten ihmisellä voi olla noin paljon paperia. Paperipinot ovat vallanneet kotona työpöydän lisäksi olohuoneen ruokapöydän. Kirkko, seurakunta ja kirkolliskokous tuottavat suuren osan paperikasoista. Tässä pieni katsaus edustajan posteihin... lehdet Olen lukenut Kotimaata jo ihan lapsesta asti ja mielestäni se on tosi hyvä lehti. Kotimaa kolahtaa nykyään jo torstaisin mutta yleensä säästän sen perjantailla ja aloitan viikonlopun lukemalla sen. Nykyään postiluukustani kolahtavat myös Sana ja Uusi tie. Hmm, niissä on vähän eri näkökulma kuin Kotimaassa. Aluksi epäilin, että joku seurakuntalainen on tilannut minulle lehdet, koska on huolissaan vakaumuksestani. Noh, ehkäpä ne tulevat minulle, koska olen kirkolliskokousedustaja. Mieluummin lukisin kuitenkin Hengellistä kuukausilehteä. Körtit eivät ilmeisesti lähettele lehteään pakolla tai sitten ne laskevat minut jo joukkoonsa ;-) asiaa Kirkolliskokouksen istuntoviikon lähestymisen tietää siitä, että postia alkaa ker