Siirry pääsisältöön

Minulle tärkeitä asioita ovat:

Kirkon talouden kestävä kehitys

Kestävän kehityksen päämääränä on turvata tulevien sukupolvien toimintamahdollisuudet. Kestävän kehityksen periaate sopii erinomaisesti myös kirkon ja seurakuntien talouden hoitoon. Millaisessa kunnossa jätämme kirkon tuleville sukupolville?

Tämän päivän päättäjien on otettava huomioon päätöstensä vaikutukset pitkällä aikavälillä. Se tarkoittaa, että emme tuhlaa enempää kuin tienaamme, pidämme kiinteistöistä huolta ja kartutamme eläkerahastoa. Olisi kohtuutonta, jos tulevat päättäjät saisivat hoidettavakseen kirkon, jolla on tyhjä tili, suuri lainataakka ja kiinteistöt rempallaan.

Päättäjien on oltava rohkeita uudistamaan nykyisiä rakenteita. Mitä asioita on ehdottomasti tehtävä ja mitkä tehtävät ovat vähemmän tärkeitä? Jos haluamme tarttua uusiin ideoihin, jostain on myös luovuttava. Helsingin seurakunnissa on tehty hyvää työtä talouden tasapainottamiseksi, mutta vaikeita päätöksiä on edelleen edessä. 

Vapaaehtoisuus ja osallisuus

Kirkossa ja seurakunnissa tarvitaan edelleen toimia, jotta kaikkien jäsenten voimavarat saataisiin käyttöön. Seurakuntalaisilla on monipuolisia taitoja, joita ei vielä osata käyttää vapaaehtoistoiminnassa – kahvitarjoilut ja kirkkokuorot eivät sovi kaikille.

Vapaaehtoistoiminnan kehittämisessä on tärkeää, että seurakuntalaiset voivat esittää ja toteuttaa omia ideoitaan. Kaikki hyvät ideat eivät asu seurakunnan työntekijöiden päässä. Omien ideoiden toteuttaminen ja mahdollisuus vaikuttaa lisäävät motivaatiota vapaaehtoistoimintaan.

Teimme kirkolliskokouksessa edustaja-aloitteen nuorten osallisuudesta. Uskon, että nuorissa on tulevaisuus ja muuttamalla toimintatapoja nuorisotyössä, osallisuus ajan myötä leviää koko seurakuntaan. Nuorten osallisuus tarkoittaa, että nuoria itseään on kuultava nuoria koskevissa asioissa. Nuorten vaikutusmahdollisuuksia seurakunnissa on parannettava ja nuorille on annettava mahdollisuus toimia ja tehdä itse.

Yhdenvertaisuus

Työnantaja ei voi syrjiä sukupuolen tai muun syyn perusteella työntekijöitään, koska Suomessa työnantajan eli seurakunnan ja työntekijän vastuista ja velvollisuuksista säädetään laissa. Syrjintää on edelleen kirkon työelämässä ja siihen on puututtava sekä lainsäädännöllä että toiminnalla. 

Yhdenvertaisuus ei synny juhlapuheissa – se syntyy teoissa. Monenlaiset ihmiset ovat kokeneet syrjintää seurakunnissa. Syrjintä ei lopu vakuuttelemalla, että kaikki ovat samanarvoisia. Seurakunnissa ja kirkossa ryhdyttävä toimiin, jotka osoittavat, että kaikki ovat samanarvoisia. Kaikkien vihkimistä toivovien parien vihkiminen kirkossa on vähintä mitä voidaan tehdä.

Kirkkojen ovet on avattavat kaikille seurakuntalaisille - myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluville.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

viikon ärsyttävimmät

Tälläkin viikolla savu on noussut korvista monta kertaa. Virkamieslakipaketin kankea eteneminen on raivostuttanut. Tänään iltapäivällä on asian toinen käsittely, jossa laki joko hyväksytään tai hylätään. Myös pari muuta asiaa on ärsyttänyt minua ja muutamia muita edustajia viikon varrella... Edustaja Riikosen puheenvuoro virkamieslakipaketin ensimmäisessä käsittelyssä on kirvoittanut runsaasti kommentteja. Puheenvuoro on luettavissa kirkolliskokouksen sivuilta . Puheenvuorossa käytettiin varsin värikästä retoriikkaa muun muassa naispapeista ja arkkipiispasta. Itse pidän edustaja Riikosen puheenvuoroa asiattomana ensisijaisesti sen takia että se ei mitenkään liittynyt käsiteltävään asiaan. Lisäksi puhe ei osoittanut hyvää makua eikä läsnäolijoiden kunnioitusta. Monet, erityisesti naiset, ovat kokeneet puheenvuoron jopa loukkaavana. Olen mukana kirkon, seurakunnan ja kunnan päätöksenteossa. Tästä näkökulmasta ajattelen, että on vastuutonta väärinkäyttää meille annettua päätösvaltaa ja pu...

kirkon jäsenenä

Viime päivinä media on taas jaksanut uutisoida kirkosta eroamisesta. En oikeastaan tiedä, mitä uutisarvoa noilla jokavuotisilla luvuilla enää on. Minua surettaa ja suututtaa tämä kehitys, joten täytyy nyt pari sanaa tännekin kirjoittaa. Kirkosta erosi viime vuonna taas ennätysmäärä porukkaa. Meillä Jyväskylässäkin eroluvut ovat aikamoiset. Kaikkien tutkimusten mukaan suomalaisten uskonnollisuus ei ole vähentynyt, joten osa eroaa varmaan hiukan liian kevyin perustein. Kuopion hiippakunnan lehdessä (Capitol 3/2008) luettelin viisi hyvää syytä kuulua kirkkoon : - Seurakunnan tarjoamat palvelut elämän eri vaiheissa - Jos et itse tarvitse näitä palveluita, joku muu tarvitsee – tue sitä! - Et voi vaikuttaa, jos et ole jäsen. - Kirkossa saatat löytää ehkä jotakin, jota elämääsi etsit. - Pääset kummiksi! Olen edelleen samaa mieltä. Jos nyt kuitenkin tuntuu siltä, ettei tätä menoa kestä, niin mieti vielä : oletko valmis tukemaan kirkon tarjoamia palveluita? Joku muu saattaa niitä tarvita. Ja jo...

Nuorten osallisuuden vahvistaminen tyssäsi kirkkohallitukseen

Vanha kirkolliskokousblogini on herännyt yllättäen henkiin mutta painavasta syystä!   Vuonna 2009 teimme kirkolliskokousaloitteen nuorten osallisuuden vahvistamisesta kirkossa. Aloite lähetettiin yleisvaliokunnan hienon mietinnön saattelemana kirkkohallitukseen toimenpiteitä varten. Se on jumittanut siellä vuosikaudet ja olen miettinyt, voiko aloite vain kadota. Ilmeisesti ei voi - se on ilmestynyt nyt kirkolliskokousviikon esityslistalle.   Kirkolliskokoukselle on annettu asiasta ilmoitus, joka on karua luettavaa. Sen mukaan kirkkohallituksen taholta ei tulla valmistelemaan nuorten kuulemisjärjestelmää seurakuntiin . Ilmoituksessa perustellaan kuulemisjärjestelmän valmistelematta jättämistä seuraavasti:  Edustuksellinen demokratia ei ole enää nuorille tyypillinen tai suosittu vaikuttamisen muoto. Joissain kunnissa nuorivaltuusto toimii, joissakin ei juuri ollenkaan.   Malli, joka edellyttäisi erillisen kuulemisjärjestelmän luomista jokaiseen seurakun...