Siirry pääsisältöön

kirkon tulevaisuudentoivot

Viikonloppu vierähti kirkon nuorisopäivillä Keravalla.

Lauantaina oli Kirkko 2015 -seminaari nuorille - siis ihan oikeille nuorille. Esittelin vähän omaa tietäni kirkolliskokoukseen ja yritin saada porukan kuutamolle. Kerroin siis kolme juttua, jonka jälkeen osallistujat esittivät tarkentavia kysymyksiä ja yrittivät arvata, mikä on valetta. Väitteet olivat:

1. Olen pelannut arkkipiispan kanssa lentopalloa.
2. Olen tehnyt aloitteen työmatkapyöräilyn tukemisesta.
3. Olen ollut päättämässä kirkon rakentamisesta.


Selvästi suurin osa porukasta piti 2. väitettä työmatkapyöräilystä valheena. Vain 12 henkilöä arvasi oikein eli lentopalloilu oli valetta. Toivottavasti osallistujille jäi mieleen myös jotain kirkon hallinnosta ja vaikuttamisesta.

Seminaarissa teimme myös ryhmätöitä tulevista seurakuntavaaleista, joissa äänioikeus on 16 vuotta täyttäneille. Hyviä kampanjaideoita kertyi iso kasa ja ne luovutettiin piispalle.

Seminaarissa myös harjoiteltiin demokratiaa, kun osallistujat valitsivat edustajat Navi-ryhmään. Ensin piti asettua ehdolla. Sen jälkeen ehdokkaat esittelivät itsensä ja kansa äänesti. Vaalin tulos oli hyvin selvä mutta kirkolliseen tapaan panttasimme tuloksia. Tuloksen julkistamisen jälkeen valitut pitivät vielä hienot kiitospuheet. En yhtään ihmettelisi, jos edustajiksi valitut Amanda ja Miikka jonain päivänä päätyisivät kirkolliskokoukseen asti.

Ehdokkaat esittäytyvät.


Seminaarin jälkeen ohjelmassa oli monenlaista musiikkia. Iltaohjelmassa hoilotimme veisukaraokea. Omilla jatkoilla innostuimme kehittelemään erilaisia uusia messuja. Paikalla olleen pastorin mukaan messua ei kannata pitää ilman otsikoita, joten suunnitelmat olivat varsin lennokkaita.

Sunnuntaina osallistuin Navi-ryhmän kokoukseen ja kerroin terveisiä kirkolliskokouksesta. Navilaiset jäivät vielä pähkäilemään aloiteideoita mutta minä ainakin luotan siihen, että ideoita on kasapäin, kun seuraavan kerran tapaamme.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

maanantain kootut

No niin, nyt on vähän rauhallisempaa kirjoittaa. Päivä on siis ollut aika vauhdikas. Jumalanpalveluksen jälkeen oli avajaiset. Arkkipiispa pohti avajaispuheessaan, onko kirkko kriisissä. Lyhyitä täysistuntoja on ollut aika monta, kun olemme järjestäytyneet. Valitsimme varapuheenjohtajat ja valitsijamiehet. Iltapäivällä kulttuuriministeri puhui nuorista aikuisista ja nuorten osallistumisesta kirkon päätöksentekoon. Se oli hyvä puhe, mutta olen kuullut aiheesta niin monta puhetta, ettei siitä oikein uusia ideoita irronnut. Nyt valitsijamiehet ovat vetäytyneet jakamaan meitä valiokuntiin. Tulos pitäisi olla selvillä aamulla. Meillä on siis omat paikat salissa. Niiden kohdalla on isot nimilaput ja lisäksi jokaisella on vielä nimilappu rinnassa. Omalle paikalle saliin ilmaantuu aina uutta paperia, kun selkänsä kääntää. Sinne ilmestyi tänään muun muassa paksu violetti vihko, joka osoittautui piispainkokouksen pöytäkirjaksi. Enpä ole ennen niin paksua pöytäkirjaa nähnyt. Istumme salissa hiipp...

viikon ärsyttävimmät

Tälläkin viikolla savu on noussut korvista monta kertaa. Virkamieslakipaketin kankea eteneminen on raivostuttanut. Tänään iltapäivällä on asian toinen käsittely, jossa laki joko hyväksytään tai hylätään. Myös pari muuta asiaa on ärsyttänyt minua ja muutamia muita edustajia viikon varrella... Edustaja Riikosen puheenvuoro virkamieslakipaketin ensimmäisessä käsittelyssä on kirvoittanut runsaasti kommentteja. Puheenvuoro on luettavissa kirkolliskokouksen sivuilta . Puheenvuorossa käytettiin varsin värikästä retoriikkaa muun muassa naispapeista ja arkkipiispasta. Itse pidän edustaja Riikosen puheenvuoroa asiattomana ensisijaisesti sen takia että se ei mitenkään liittynyt käsiteltävään asiaan. Lisäksi puhe ei osoittanut hyvää makua eikä läsnäolijoiden kunnioitusta. Monet, erityisesti naiset, ovat kokeneet puheenvuoron jopa loukkaavana. Olen mukana kirkon, seurakunnan ja kunnan päätöksenteossa. Tästä näkökulmasta ajattelen, että on vastuutonta väärinkäyttää meille annettua päätösvaltaa ja pu...

kirkolliskokousviikon kootut

Olen nyt pari päivää totutellut arkeen. Viikossa ehti hyvin laitostua ja tuntuu oudolta, kun ei ruoka tulekaan itsestään lautaselle. On myös hassua olla ihan yksin kotona, kun on viikon ollut niin ylisosiaalinen. Pakkasin mukaan 5 paria kenkiä, kasan käyntikortteja, kameran ja uimapuvun. Ja paljon muuta roinaa, muun muassa työpapereita… Miten sitten kävi? - käytin vain kaksia kenkiä, joten mukana oli 3 paria ylimääräisiä kenkiä - en tehnyt yhtään töitä, joten tällä viikolla täytyy tehdä senkin edestä - en ehtinyt käydä kertaakaan saunassa enkä uimassa - en ehtinyt lenkille enkä puntille - käyntikortteja meni tasan yksi - kamera ei toiminut, joten piti käyttää kännykän kameraa (ja lopputuloksen huomaa täältäkin) Mitä ihmettä mä sitten tein? - juoksentelin ilmeisesti koko viikon korkokengissä - istuin täysistunnossa aika monta tuntia, koska edustajilla oli ekalla viikolla hirveä määrä energiaa, joten aloitteita riitti ja keskustelua syntyi - istuin ruokapöydässä ja iltapäivisin myös kahv...