Siirry pääsisältöön

kirkon tulevaisuudentoivot

Viikonloppu vierähti kirkon nuorisopäivillä Keravalla.

Lauantaina oli Kirkko 2015 -seminaari nuorille - siis ihan oikeille nuorille. Esittelin vähän omaa tietäni kirkolliskokoukseen ja yritin saada porukan kuutamolle. Kerroin siis kolme juttua, jonka jälkeen osallistujat esittivät tarkentavia kysymyksiä ja yrittivät arvata, mikä on valetta. Väitteet olivat:

1. Olen pelannut arkkipiispan kanssa lentopalloa.
2. Olen tehnyt aloitteen työmatkapyöräilyn tukemisesta.
3. Olen ollut päättämässä kirkon rakentamisesta.


Selvästi suurin osa porukasta piti 2. väitettä työmatkapyöräilystä valheena. Vain 12 henkilöä arvasi oikein eli lentopalloilu oli valetta. Toivottavasti osallistujille jäi mieleen myös jotain kirkon hallinnosta ja vaikuttamisesta.

Seminaarissa teimme myös ryhmätöitä tulevista seurakuntavaaleista, joissa äänioikeus on 16 vuotta täyttäneille. Hyviä kampanjaideoita kertyi iso kasa ja ne luovutettiin piispalle.

Seminaarissa myös harjoiteltiin demokratiaa, kun osallistujat valitsivat edustajat Navi-ryhmään. Ensin piti asettua ehdolla. Sen jälkeen ehdokkaat esittelivät itsensä ja kansa äänesti. Vaalin tulos oli hyvin selvä mutta kirkolliseen tapaan panttasimme tuloksia. Tuloksen julkistamisen jälkeen valitut pitivät vielä hienot kiitospuheet. En yhtään ihmettelisi, jos edustajiksi valitut Amanda ja Miikka jonain päivänä päätyisivät kirkolliskokoukseen asti.

Ehdokkaat esittäytyvät.


Seminaarin jälkeen ohjelmassa oli monenlaista musiikkia. Iltaohjelmassa hoilotimme veisukaraokea. Omilla jatkoilla innostuimme kehittelemään erilaisia uusia messuja. Paikalla olleen pastorin mukaan messua ei kannata pitää ilman otsikoita, joten suunnitelmat olivat varsin lennokkaita.

Sunnuntaina osallistuin Navi-ryhmän kokoukseen ja kerroin terveisiä kirkolliskokouksesta. Navilaiset jäivät vielä pähkäilemään aloiteideoita mutta minä ainakin luotan siihen, että ideoita on kasapäin, kun seuraavan kerran tapaamme.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

kirkon jäsenenä

Viime päivinä media on taas jaksanut uutisoida kirkosta eroamisesta. En oikeastaan tiedä, mitä uutisarvoa noilla jokavuotisilla luvuilla enää on. Minua surettaa ja suututtaa tämä kehitys, joten täytyy nyt pari sanaa tännekin kirjoittaa. Kirkosta erosi viime vuonna taas ennätysmäärä porukkaa. Meillä Jyväskylässäkin eroluvut ovat aikamoiset. Kaikkien tutkimusten mukaan suomalaisten uskonnollisuus ei ole vähentynyt, joten osa eroaa varmaan hiukan liian kevyin perustein. Kuopion hiippakunnan lehdessä (Capitol 3/2008) luettelin viisi hyvää syytä kuulua kirkkoon : - Seurakunnan tarjoamat palvelut elämän eri vaiheissa - Jos et itse tarvitse näitä palveluita, joku muu tarvitsee – tue sitä! - Et voi vaikuttaa, jos et ole jäsen. - Kirkossa saatat löytää ehkä jotakin, jota elämääsi etsit. - Pääset kummiksi! Olen edelleen samaa mieltä. Jos nyt kuitenkin tuntuu siltä, ettei tätä menoa kestä, niin mieti vielä : oletko valmis tukemaan kirkon tarjoamia palveluita? Joku muu saattaa niitä tarvita. Ja jo

edustajan postikasa

Eräs ystäväni ihmetteli, miten ihmisellä voi olla noin paljon paperia. Paperipinot ovat vallanneet kotona työpöydän lisäksi olohuoneen ruokapöydän. Kirkko, seurakunta ja kirkolliskokous tuottavat suuren osan paperikasoista. Tässä pieni katsaus edustajan posteihin... lehdet Olen lukenut Kotimaata jo ihan lapsesta asti ja mielestäni se on tosi hyvä lehti. Kotimaa kolahtaa nykyään jo torstaisin mutta yleensä säästän sen perjantailla ja aloitan viikonlopun lukemalla sen. Nykyään postiluukustani kolahtavat myös Sana ja Uusi tie. Hmm, niissä on vähän eri näkökulma kuin Kotimaassa. Aluksi epäilin, että joku seurakuntalainen on tilannut minulle lehdet, koska on huolissaan vakaumuksestani. Noh, ehkäpä ne tulevat minulle, koska olen kirkolliskokousedustaja. Mieluummin lukisin kuitenkin Hengellistä kuukausilehteä. Körtit eivät ilmeisesti lähettele lehteään pakolla tai sitten ne laskevat minut jo joukkoonsa ;-) asiaa Kirkolliskokouksen istuntoviikon lähestymisen tietää siitä, että postia alkaa ker

matkalla Lyoniin

Kävi sitten lopulta niin hilpeästi, että minut korotettiin varaedustajasta varsinaiseksi edustajaksi, joten olen huomenna lähdössä edustamaan Suomen ev.lut. -kirkkoa Euroopan kirkkojen konferenssin (CEC) yleiskokoukseen Lyoniin. Reissuun on valmistauduttu huolella. Tammikuussa oli Pohjoismaiden valmistautumiskokous Oslossa, ja kevään aikana olemme kokoontuneet Helsingissä useita kertoja. Viimeksi toukokuun lopulla saimme perusteellisen katsauksen CEC:n EU-vaikuttamiseen. Aluksi suhtauduin valmistautumiseen hieman kevyesti, koska en varsinaisesti ollut lähdössä mihinkään. Jossain vaiheessa kevättä delegaatiota piti täydentää, joten piti oikeasti alkaa opiskelemaan reissua varten. Tarjolla olisi ollut myös nuorten edustajien tapaaminen toukokuussa Lyonissa mutta sinne en ehtinyt. Viime viikolla lueskelin kokouspapereita ajatuksella mutta saa nähdä, miten käy. Sen verran olen CEC:sta oppinut, että se on perustettu rautaesiripun aikoina lisäämään yhteistyötä Länsi-Euroopan ja Itä-Euroopan