Nukuin viikonloppuna pari kertaa kellon ympäri ja vielä useammat päiväunet päälle. Lisäksi ohjelmassa oli imurointia, ruokaostoksia ja kasa kasvatussosiologian kirjoja. Pahimpiin vierotusoireisiin lueskelin viime kevään istunnon keskustelupöytäkirjaa. Isänpäivän kunniaksi kelailin päässäni myös viikon aikana käytyjä keskusteluja ydinperheestä.
viikon arvosana 9
Istuntoviikko oli oikein mielenkiintoinen, hommat etenivät ja palvelu pelasi. Jäsenrekisterin, Hetan ja Hengellinen elämä verkossa -hankkeen eteneminen loi uskoa tulevaan. Kirkko oikeasti valmistautuu tuleviin haasteisiin. Edustajajoukkoa kuunnellessa ajoittain iski kuitenkin epätoivo - aika konservatiivista porukkaa siellä näyttää olevan.
oma panos 6 ½
Olen aikoinaan riparilla isosena ollessani arvioinut, että oma panos on -15, joten antamani arvosanahan on ihan okei.
Olen nyt siellä kaksi viikkoa istunut enkä ole käyttänyt isossa salissa yhtään puheenvuoroa. Se harmittaa mutta en voi sille oikein mitään. Tuntuu, että asioita on kolmea sorttia:
1) asioita, joihin minulla ei ole yhtään mitään sanottavaa
2) asioita, joihin minulla ei ole mitään painokelpoista sanottavaa
3) asioita, joista minulla olisi sanottavaa mutta muut ovat ehtineet sanoa saman ensin.
Olen yleensäkin aika säästeliäs sanoissani (ja ajoittain toivoisin, että muutkin olisivat). Hyvin harvoin koen, että minulla olisi niin painavaa tai asiaa eteenpäin vievää sanottavaa, että voisin vaivata koko salia mielipiteelläni. Olen myös funtsinut, että ilmeisesti teologikoulutuksessa saa eväitä pitää puheita, vaikka ei olisikaan mitään sanottavaa. Valiokunnassa olen kuitenkin puhellut ja nyökytellyt tarmokkaasti.
Olen oppinut kevät- ja syysistuntokauden tosi paljon. Nyt olen jopa nähnyt joidenkin asioiden (lähinnä aloitteiden) koko kiertokulun ja jopa 2. käsittelynkin lakiasiassa. Nyt pitäisi olla eväät ymmärtää kirkolliskokouksen hallinnolliset kiemurat. Toivottavasti alkaa vähitellen ilmaantua myös sanottavaa.
Kiitokset kaikille viesteistä ja kommenteista! Niitä saa lähettää edelleen :-) Yhden (aika hilpeän) sain sähköpostiini. Siinä kyseltiin lempiaiheestani (?) hevimusiikista.
viikon arvosana 9
Istuntoviikko oli oikein mielenkiintoinen, hommat etenivät ja palvelu pelasi. Jäsenrekisterin, Hetan ja Hengellinen elämä verkossa -hankkeen eteneminen loi uskoa tulevaan. Kirkko oikeasti valmistautuu tuleviin haasteisiin. Edustajajoukkoa kuunnellessa ajoittain iski kuitenkin epätoivo - aika konservatiivista porukkaa siellä näyttää olevan.
oma panos 6 ½
Olen aikoinaan riparilla isosena ollessani arvioinut, että oma panos on -15, joten antamani arvosanahan on ihan okei.
Olen nyt siellä kaksi viikkoa istunut enkä ole käyttänyt isossa salissa yhtään puheenvuoroa. Se harmittaa mutta en voi sille oikein mitään. Tuntuu, että asioita on kolmea sorttia:
1) asioita, joihin minulla ei ole yhtään mitään sanottavaa
2) asioita, joihin minulla ei ole mitään painokelpoista sanottavaa
3) asioita, joista minulla olisi sanottavaa mutta muut ovat ehtineet sanoa saman ensin.
Olen yleensäkin aika säästeliäs sanoissani (ja ajoittain toivoisin, että muutkin olisivat). Hyvin harvoin koen, että minulla olisi niin painavaa tai asiaa eteenpäin vievää sanottavaa, että voisin vaivata koko salia mielipiteelläni. Olen myös funtsinut, että ilmeisesti teologikoulutuksessa saa eväitä pitää puheita, vaikka ei olisikaan mitään sanottavaa. Valiokunnassa olen kuitenkin puhellut ja nyökytellyt tarmokkaasti.
Olen oppinut kevät- ja syysistuntokauden tosi paljon. Nyt olen jopa nähnyt joidenkin asioiden (lähinnä aloitteiden) koko kiertokulun ja jopa 2. käsittelynkin lakiasiassa. Nyt pitäisi olla eväät ymmärtää kirkolliskokouksen hallinnolliset kiemurat. Toivottavasti alkaa vähitellen ilmaantua myös sanottavaa.
Kiitokset kaikille viesteistä ja kommenteista! Niitä saa lähettää edelleen :-) Yhden (aika hilpeän) sain sähköpostiini. Siinä kyseltiin lempiaiheestani (?) hevimusiikista.
Kommentit