Siirry pääsisältöön

mediatiistai

Uhoamisesta huolimatta menin tänään aamulla kiltisti kirkkoon klo 8.15. Se oli kyllä hieman uhkarohkea veto, koska meinasin nukahtaa sinne kirkonpenkkiin.

Täysistunnossa olemme tänään keskustelleet kirkon nelivuotiskertomuksesta - tai ainakin oli tarkoitus. Puheenvuorot ovat olleet asiasta ja asian vierestä, teemoina mm. virret, kirkon viestintä, kirkosta eroaminen, miesten asema, päihteiden käyttö, kaikkien mielistely ja Raamatun unohtaminen.

Edustaja Riikonen piti jännittävän puheenvuoron miesten asemasta kirkossa ja kirkon nelivuotiskertomuksessa. Miehiä on vähempi kirkossa ja enempi vankilassa. Lopulta pitää museoida se viimeinen seurakuntamies. Vaikka puheenvuoro osin olikin aika tiukkaa tekstiä, siinä oli kyllä ihan asiaakin - miehiä ei juuri näy seurakunnassa (mutta kirkon hallinnossa kyllä...).

Käsittelimme myös hiippakuntavaltuuston esitystä seurakunta-sanan käytöstä. Meillä Jyväskylässä seurakunta jakaantuu 9 alueseurakuntaan ja toivoisimme, että tuo sana saataisiin jo vähitellen kirkkolakiin. Edustaja Kotila piti aiheesta erittäin hyvän puheenvuoron. Kotilan mukaan keskustelussa pitäisi painottaa enempi teologiaa ja vähempi hallintoa. Muissakin puheenvuoroissa tuotiin esille, että pientä yksikköä voisi sanoa seurakunnaksi ja isommalle (hallinnolliselle) yksikölle voisi keksiä jonkun uuden nimen.

Täysistunnoista huolimatta olen ehtinyt antaa tänään haastattelun kirkon verkkosivuille, Kotimaan joulukalenteriin ja Turun radioon. Verkkoon ja radioon pääsin puhumaan lempiaiheestani eli nuorten osallisuudesta seurakunnissa. Joulukalenterin jätän vielä arvoitukseksi - sen voi aikanaan käydä kurkistamassa.

Ruoka on edelleen hyvää mutta olen jotenkin onnistunut pysymään kohtuudessa - olen itsekin siitä aika yllättänyt. Jälkiruoat eivät harmillisesti ole olleet ihan suosikkejani. Eilen oli kohtalaisen tönkköä piparkakkupannacottaa ja tänään imelää minttusuklaamoussea.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

12 tunnin työpäivä

Päättyihän se viikon ensimmäinen päivä viimein - täysistunto loppui eilen illalla klo 21.07. Aloitimme päivän aamulla klo 9, joten kellon ympärys hurahti nopsaan. Täysistunnon jälkeen suuntasimme vielä iltahartauteen ja lyhyelle kävelylenkille. Tämä aamu on alkanut mukavissa merkeissä. Aamumessuja vietämme tällä viikolla vain maanantaina ja perjantaina, joten nämä arkiaamut ovat yllättävän leppoisia. Ei ole kiire kirkkoon eikä huono omatuntoa, koska lintsaa kirkosta. Klo 9 kokoonnumme aamuhartauteen istuntosaliin. Tämän viikon asialistalla ei ole mitään kuohuttavia kysymyksiä. Toimittajat eivät päivystä täällä ja tunnelma on hieman vapautuneempi kuin syysistuntokaudella viime marraskuussa. Asialistalla on toki tärkeitä asioita kuten tilinpäätös. Lähetekeskustelua käymme kirkkoherranvaalitavan muuttamisesta, diakonaatista ja parokiaaliperiaatteen kehittämisestä (tai siis siitä että ei kehitetä). Listalla on myös kaksi edustaja-aloitetta: mediastrategia ja moniäänisyystyöryhmä. Kommentti

kirkon jäsenenä

Viime päivinä media on taas jaksanut uutisoida kirkosta eroamisesta. En oikeastaan tiedä, mitä uutisarvoa noilla jokavuotisilla luvuilla enää on. Minua surettaa ja suututtaa tämä kehitys, joten täytyy nyt pari sanaa tännekin kirjoittaa. Kirkosta erosi viime vuonna taas ennätysmäärä porukkaa. Meillä Jyväskylässäkin eroluvut ovat aikamoiset. Kaikkien tutkimusten mukaan suomalaisten uskonnollisuus ei ole vähentynyt, joten osa eroaa varmaan hiukan liian kevyin perustein. Kuopion hiippakunnan lehdessä (Capitol 3/2008) luettelin viisi hyvää syytä kuulua kirkkoon : - Seurakunnan tarjoamat palvelut elämän eri vaiheissa - Jos et itse tarvitse näitä palveluita, joku muu tarvitsee – tue sitä! - Et voi vaikuttaa, jos et ole jäsen. - Kirkossa saatat löytää ehkä jotakin, jota elämääsi etsit. - Pääset kummiksi! Olen edelleen samaa mieltä. Jos nyt kuitenkin tuntuu siltä, ettei tätä menoa kestä, niin mieti vielä : oletko valmis tukemaan kirkon tarjoamia palveluita? Joku muu saattaa niitä tarvita. Ja jo

näkymättömyyden aika kirkossa päättyi

Hyväksyimme juuri vapaamuotoisen rukouksen parisuhteensa rekisteröineen parin kanssa ja heidän puolestaan äänin 78-30. Nyt siis piispat laativat ohjeen, miten tuo rukous toteutetaan. Tiedän, että monien mielestä tämä on ihan yhtä tyhjän kanssa. Kuten olen usein todennut, niin minäkin toivoisin, että kirkko siunaisi samaa sukupuolta olevat parit. Uskon kuitenkin, että tämä päätös tuo homoseksuaalit kirkon jäsenet näkyviksi kirkossa. Nyt papeilla on mahdollisuus kohdata pariskuntia tällaisen vapaamuotoisen rukouksen yhteydessä. Kirkolla on aivan uusi mahdollisuus näkyvästi tukea samaa sukupuolta olevia pareja. Äänestyksen tulos on yllätävän selvä. Rukouksen vastustajat pitivät runsaasti pitkiä puheenvuoroja. Äänekäs porukka olikin sitten yllättävän pieni. Konservatiivien pääargumentti oli, että Raamatussa lukee, että homoseksuaalinen käyttäyminen on synti ja homoseksuaalisessa parisuhteessa elämistä ei pidä tukea. Elinen päivä ei ollut kovin helppo. Keskustelu alkoi aamulla klo 9. Välill