Siirry pääsisältöön

12 tunnin työpäivä

Päättyihän se viikon ensimmäinen päivä viimein - täysistunto loppui eilen illalla klo 21.07. Aloitimme päivän aamulla klo 9, joten kellon ympärys hurahti nopsaan. Täysistunnon jälkeen suuntasimme vielä iltahartauteen ja lyhyelle kävelylenkille.

Tämä aamu on alkanut mukavissa merkeissä. Aamumessuja vietämme tällä viikolla vain maanantaina ja perjantaina, joten nämä arkiaamut ovat yllättävän leppoisia. Ei ole kiire kirkkoon eikä huono omatuntoa, koska lintsaa kirkosta. Klo 9 kokoonnumme aamuhartauteen istuntosaliin.

Tämän viikon asialistalla ei ole mitään kuohuttavia kysymyksiä. Toimittajat eivät päivystä täällä ja tunnelma on hieman vapautuneempi kuin syysistuntokaudella viime marraskuussa. Asialistalla on toki tärkeitä asioita kuten tilinpäätös. Lähetekeskustelua käymme kirkkoherranvaalitavan muuttamisesta, diakonaatista ja parokiaaliperiaatteen kehittämisestä (tai siis siitä että ei kehitetä). Listalla on myös kaksi edustaja-aloitetta: mediastrategia ja moniäänisyystyöryhmä.

Kommenttiosasto on jälleen kerran avoin kaikille terkuille ja mielipiteille :-)

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Toivotan hyviä päätöksiä! Ja toivottavasti siellä on ruokahuolto kunnossa. T. R.
Eve sanoi…
Miten parokiaalijärjestelmää pitäisi kehittää? En ole ajatellut asiaa koskaan, on ollut ihan luontevaa kuulua lähiseurakuntaan - ihan kuin kuulun automaattisesti vakuituisen asuinpaikkani kuntaan.

Onko opiskelijoilla tarvetta kuulua kotipaikkakunnan seurakuntaan?

Miksi muuten pitää puhua parokiaalista, miksi ei voi puhua vaikka... alueesta?
Signe sanoi…
Niin, tämä parokiaaliperiaate on kestoaihe ja siinä on monta puolta.

Ihan pienimpänä kehitettävänä asiana on se että seurakuntayhtymän sisällä muuttaessa saisi säilyttää luottamushenkilöpaikkansa. Jos esimerkiksi Helsingissä yhtymän valtuuston jäsen muuttaa Helsingissä seurakunnasta toiseen, niin hän lentää luottamustehtävistä veks.

Noh, ihan toisessa päässä on ajatus henkilöseurakunnista eli saisi perustaa ihan vapaasti seurakuntia - vaikkapa erilaisten toimintatapojen ympärille - ja sitten niihen saisi kuka vaan liittyä. Tämä on ihan normimalli monessa maassa.

Henkilöseurakuntia kannattavat esim. jotkut naispappeudun vastustajat, jotta saisivat perustaa seurakunnan, jossa ei tarvitse tehdä töitä naispappien kanssa.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

kirkon jäsenenä

Viime päivinä media on taas jaksanut uutisoida kirkosta eroamisesta. En oikeastaan tiedä, mitä uutisarvoa noilla jokavuotisilla luvuilla enää on. Minua surettaa ja suututtaa tämä kehitys, joten täytyy nyt pari sanaa tännekin kirjoittaa. Kirkosta erosi viime vuonna taas ennätysmäärä porukkaa. Meillä Jyväskylässäkin eroluvut ovat aikamoiset. Kaikkien tutkimusten mukaan suomalaisten uskonnollisuus ei ole vähentynyt, joten osa eroaa varmaan hiukan liian kevyin perustein. Kuopion hiippakunnan lehdessä (Capitol 3/2008) luettelin viisi hyvää syytä kuulua kirkkoon : - Seurakunnan tarjoamat palvelut elämän eri vaiheissa - Jos et itse tarvitse näitä palveluita, joku muu tarvitsee – tue sitä! - Et voi vaikuttaa, jos et ole jäsen. - Kirkossa saatat löytää ehkä jotakin, jota elämääsi etsit. - Pääset kummiksi! Olen edelleen samaa mieltä. Jos nyt kuitenkin tuntuu siltä, ettei tätä menoa kestä, niin mieti vielä : oletko valmis tukemaan kirkon tarjoamia palveluita? Joku muu saattaa niitä tarvita. Ja jo

tiistain tunnelmia

Tämä päivä on ollut kirkolliskokousmaisen kiireinen, joten nyt vasta ehdin istua koneen ääreen. Aamulla lintsasin messusta ja kirjottelin aamupalan jälkeen puheenvuoroa. Valiokuntatyöskentely alkoi yhdeksän jälkeen ja jatkui lounaaseen asti. Olemme talousvaliokunnassa vääntäneet lausuntoa lakivaliokunnalle HeTasta. Lounaan jälkeen alkoi täysistunto, jossa käsiteltiin edustajien tekemiä aloitetteita. Keskustelimme aluetyön rakenteista, työyhteisöjen monimuotoisuudesta, määräenemmistövaatimuksesta ja virsikirjan lisävihkosta. Käytin puheenvuoron seurakunnan aluetyön rakenteista ja erityisesti seurakuntalaisten mahdollisuuksista osallistua päätöksentekoon. Parisuhdelain seuraukset oli myös esityslistalla mutta siihen asti ei ehditty. Keskustelu jatkuu aamulla. Illalla olisi ohjelmassa vielä valiokuntaa mutta saattaa olla, että joudun litsaamaan sieltä näytelmäharjoitusten vuoksi. Näytelmä ja roolini (pieni mutta hilpeä) ovat vielä salaisia.

edustajan postikasa

Eräs ystäväni ihmetteli, miten ihmisellä voi olla noin paljon paperia. Paperipinot ovat vallanneet kotona työpöydän lisäksi olohuoneen ruokapöydän. Kirkko, seurakunta ja kirkolliskokous tuottavat suuren osan paperikasoista. Tässä pieni katsaus edustajan posteihin... lehdet Olen lukenut Kotimaata jo ihan lapsesta asti ja mielestäni se on tosi hyvä lehti. Kotimaa kolahtaa nykyään jo torstaisin mutta yleensä säästän sen perjantailla ja aloitan viikonlopun lukemalla sen. Nykyään postiluukustani kolahtavat myös Sana ja Uusi tie. Hmm, niissä on vähän eri näkökulma kuin Kotimaassa. Aluksi epäilin, että joku seurakuntalainen on tilannut minulle lehdet, koska on huolissaan vakaumuksestani. Noh, ehkäpä ne tulevat minulle, koska olen kirkolliskokousedustaja. Mieluummin lukisin kuitenkin Hengellistä kuukausilehteä. Körtit eivät ilmeisesti lähettele lehteään pakolla tai sitten ne laskevat minut jo joukkoonsa ;-) asiaa Kirkolliskokouksen istuntoviikon lähestymisen tietää siitä, että postia alkaa ker