Siirry pääsisältöön

hengähdystauko

Valiokuntamme on ahkeroinut niin reippaasti, että saamme huokaista tänä iltana. Kokoan tässä nyt vähän irtonaisia ja epäolennaisia juttuja viikon varrelta.

Unohdin kameran kotiin, joten en saanut tälläkään reissulla järkeviä valokuvia. Muutama kännykkäkuva mulla on eilisillan retkeltä. Laitan ne tänne, jos niistä vaan saa yhtään selvää.

Päätin eilen Kakolassa, että ryhdyn lainkuuliaiseksi kansalaiseksi - oli sen verran pelottava kokemus. Minua tosin lohdutettiin, että nykyajan vankilat on kyllä mukavampia paikkoja.

En ollut tänään (naisten) lauluharjoituksissa. Epäilivät ruokalassa, etten osaa laulaa. Sekin pitää toki paikkansa mutta se nyt ei varsinaisesti ole se syy.

Nimilappuni on kadonnut. Meillä on istumapaikoilla muovitetut isot paperinimilaput, jotka lähtevät aina lentoon, kun joku kulkee ohi. Nimilappuni on lähtenyt lopullisesti lentoon. Sitä on etsitty koko ilta eikä ole löytynyt.

Vähitellen alkavat myös edustajien persoonat ja taustat hahmottua. Meidän hiippakunnan porukka on yleensä paikalla, kun jotain tapahtuu. Olen siis ihan oikeassa porukassa.


Keskustelunaiheet ovat olleet viikon aikana vaihtelevia mutta tasokkaita. Tässä muutamia:
- Elämästä tulee helpompaa, kun täyttää 40. Elämä ei sinänsä muuta helpommaksi mutta elämänkokemus auttaa selviytymisessä. Sitä odotellessa.
- Maailmantalouden tilanne näyttää huolestuttavalta. Olen ollut sitä mieltä, että pelkästään pörssikursseja ei kannata tuijottaa vaan muut mittarit kertovat taloudesta ja tosielämästä enempi.
- Häviäminen tuntuu pahalta, erityisesti silloin kun sitä on edeltänyt pitkä valintaprosessi.
- Eräässä anonyymissa seurakunnassa (Lapuan hpk:n alueella) ollaan sovussa vaikka välillä metelöidäänkin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

12 tunnin työpäivä

Päättyihän se viikon ensimmäinen päivä viimein - täysistunto loppui eilen illalla klo 21.07. Aloitimme päivän aamulla klo 9, joten kellon ympärys hurahti nopsaan. Täysistunnon jälkeen suuntasimme vielä iltahartauteen ja lyhyelle kävelylenkille. Tämä aamu on alkanut mukavissa merkeissä. Aamumessuja vietämme tällä viikolla vain maanantaina ja perjantaina, joten nämä arkiaamut ovat yllättävän leppoisia. Ei ole kiire kirkkoon eikä huono omatuntoa, koska lintsaa kirkosta. Klo 9 kokoonnumme aamuhartauteen istuntosaliin. Tämän viikon asialistalla ei ole mitään kuohuttavia kysymyksiä. Toimittajat eivät päivystä täällä ja tunnelma on hieman vapautuneempi kuin syysistuntokaudella viime marraskuussa. Asialistalla on toki tärkeitä asioita kuten tilinpäätös. Lähetekeskustelua käymme kirkkoherranvaalitavan muuttamisesta, diakonaatista ja parokiaaliperiaatteen kehittämisestä (tai siis siitä että ei kehitetä). Listalla on myös kaksi edustaja-aloitetta: mediastrategia ja moniäänisyystyöryhmä. Kommentti

kirkon jäsenenä

Viime päivinä media on taas jaksanut uutisoida kirkosta eroamisesta. En oikeastaan tiedä, mitä uutisarvoa noilla jokavuotisilla luvuilla enää on. Minua surettaa ja suututtaa tämä kehitys, joten täytyy nyt pari sanaa tännekin kirjoittaa. Kirkosta erosi viime vuonna taas ennätysmäärä porukkaa. Meillä Jyväskylässäkin eroluvut ovat aikamoiset. Kaikkien tutkimusten mukaan suomalaisten uskonnollisuus ei ole vähentynyt, joten osa eroaa varmaan hiukan liian kevyin perustein. Kuopion hiippakunnan lehdessä (Capitol 3/2008) luettelin viisi hyvää syytä kuulua kirkkoon : - Seurakunnan tarjoamat palvelut elämän eri vaiheissa - Jos et itse tarvitse näitä palveluita, joku muu tarvitsee – tue sitä! - Et voi vaikuttaa, jos et ole jäsen. - Kirkossa saatat löytää ehkä jotakin, jota elämääsi etsit. - Pääset kummiksi! Olen edelleen samaa mieltä. Jos nyt kuitenkin tuntuu siltä, ettei tätä menoa kestä, niin mieti vielä : oletko valmis tukemaan kirkon tarjoamia palveluita? Joku muu saattaa niitä tarvita. Ja jo

näkymättömyyden aika kirkossa päättyi

Hyväksyimme juuri vapaamuotoisen rukouksen parisuhteensa rekisteröineen parin kanssa ja heidän puolestaan äänin 78-30. Nyt siis piispat laativat ohjeen, miten tuo rukous toteutetaan. Tiedän, että monien mielestä tämä on ihan yhtä tyhjän kanssa. Kuten olen usein todennut, niin minäkin toivoisin, että kirkko siunaisi samaa sukupuolta olevat parit. Uskon kuitenkin, että tämä päätös tuo homoseksuaalit kirkon jäsenet näkyviksi kirkossa. Nyt papeilla on mahdollisuus kohdata pariskuntia tällaisen vapaamuotoisen rukouksen yhteydessä. Kirkolla on aivan uusi mahdollisuus näkyvästi tukea samaa sukupuolta olevia pareja. Äänestyksen tulos on yllätävän selvä. Rukouksen vastustajat pitivät runsaasti pitkiä puheenvuoroja. Äänekäs porukka olikin sitten yllättävän pieni. Konservatiivien pääargumentti oli, että Raamatussa lukee, että homoseksuaalinen käyttäyminen on synti ja homoseksuaalisessa parisuhteessa elämistä ei pidä tukea. Elinen päivä ei ollut kovin helppo. Keskustelu alkoi aamulla klo 9. Välill