Tälläkin viikolla savu on noussut korvista monta kertaa. Virkamieslakipaketin kankea eteneminen on raivostuttanut. Tänään iltapäivällä on asian toinen käsittely, jossa laki joko hyväksytään tai hylätään.
Myös pari muuta asiaa on ärsyttänyt minua ja muutamia muita edustajia viikon varrella...
Edustaja Riikosen puheenvuoro virkamieslakipaketin ensimmäisessä käsittelyssä on kirvoittanut runsaasti kommentteja. Puheenvuoro on luettavissa kirkolliskokouksen sivuilta. Puheenvuorossa käytettiin varsin värikästä retoriikkaa muun muassa naispapeista ja arkkipiispasta. Itse pidän edustaja Riikosen puheenvuoroa asiattomana ensisijaisesti sen takia että se ei mitenkään liittynyt käsiteltävään asiaan. Lisäksi puhe ei osoittanut hyvää makua eikä läsnäolijoiden kunnioitusta. Monet, erityisesti naiset, ovat kokeneet puheenvuoron jopa loukkaavana.
Olen mukana kirkon, seurakunnan ja kunnan päätöksenteossa. Tästä näkökulmasta ajattelen, että on vastuutonta väärinkäyttää meille annettua päätösvaltaa ja puheoikeutta tällä tavalla. Kun edustaja kiipeää puhujapönttöön puhumaan aivan muusta kuin käsiteltävästä asiasta, ei ole enää kyse demokratiasta ja yhteisten asioiden hoitamisesta.
Toinen verenpainettani nostattanut asia on Hengellinen elämä verkossa -hanke. Minä olen ollut ihmeissäni siitä, että hanke näyttää olevan ihan levällään. Siinä ei oikein ole tavoitteita ja toimenpiteet kohdistuvat sekalaisiin suuntiin kuin haulikolla ampuen. Eilen saimme asiasta kyselytunnilla viestintäjohtaja Pesosen kuvauksen, jonka mukaan tällaiselle hankkeelle ei voi oikein määritellä muita mitattavia tavoitteita kuin koulutuksen.
Pidän kirkon ja seurakuntien työtä verkossa välttämättömänä ja samoin siihen liittyvä kehityshanke on tärkeä. En kuitenkaan ymmärrä, miksi verkkoon liittyvälle hankkeelle ei voi määritellä kunnollisia mitattavia tavoitteita ja kohdistaa toimenpiteitä tarkemmin. Se että "verkko ei ole väline vaan toimintaympäristö" ei ole riittävä perustelu. Onhan tämä verkon ulkopuolinenkin maailma toimintaympäristö ja täälläkin on mahdollista määritellä tavoitteita ja pririsoida toimenpiteitä. Jos joku viisas osaa tämän selittää, niin kommenttiloota on edelleen avoin.
Myös pari muuta asiaa on ärsyttänyt minua ja muutamia muita edustajia viikon varrella...
Edustaja Riikosen puheenvuoro virkamieslakipaketin ensimmäisessä käsittelyssä on kirvoittanut runsaasti kommentteja. Puheenvuoro on luettavissa kirkolliskokouksen sivuilta. Puheenvuorossa käytettiin varsin värikästä retoriikkaa muun muassa naispapeista ja arkkipiispasta. Itse pidän edustaja Riikosen puheenvuoroa asiattomana ensisijaisesti sen takia että se ei mitenkään liittynyt käsiteltävään asiaan. Lisäksi puhe ei osoittanut hyvää makua eikä läsnäolijoiden kunnioitusta. Monet, erityisesti naiset, ovat kokeneet puheenvuoron jopa loukkaavana.
Olen mukana kirkon, seurakunnan ja kunnan päätöksenteossa. Tästä näkökulmasta ajattelen, että on vastuutonta väärinkäyttää meille annettua päätösvaltaa ja puheoikeutta tällä tavalla. Kun edustaja kiipeää puhujapönttöön puhumaan aivan muusta kuin käsiteltävästä asiasta, ei ole enää kyse demokratiasta ja yhteisten asioiden hoitamisesta.
Toinen verenpainettani nostattanut asia on Hengellinen elämä verkossa -hanke. Minä olen ollut ihmeissäni siitä, että hanke näyttää olevan ihan levällään. Siinä ei oikein ole tavoitteita ja toimenpiteet kohdistuvat sekalaisiin suuntiin kuin haulikolla ampuen. Eilen saimme asiasta kyselytunnilla viestintäjohtaja Pesosen kuvauksen, jonka mukaan tällaiselle hankkeelle ei voi oikein määritellä muita mitattavia tavoitteita kuin koulutuksen.
Pidän kirkon ja seurakuntien työtä verkossa välttämättömänä ja samoin siihen liittyvä kehityshanke on tärkeä. En kuitenkaan ymmärrä, miksi verkkoon liittyvälle hankkeelle ei voi määritellä kunnollisia mitattavia tavoitteita ja kohdistaa toimenpiteitä tarkemmin. Se että "verkko ei ole väline vaan toimintaympäristö" ei ole riittävä perustelu. Onhan tämä verkon ulkopuolinenkin maailma toimintaympäristö ja täälläkin on mahdollista määritellä tavoitteita ja pririsoida toimenpiteitä. Jos joku viisas osaa tämän selittää, niin kommenttiloota on edelleen avoin.
Kommentit
Tuossa kyselytunnilla meiltä kysyttiin nimenomaan mitattavia tavoitteita. Tässä vaiheessa niitä ei ole voitu mielekkäästi asettaa.
Muuten olisi ollut oikein hauska kertoa, että juuri tämän uuden toimintamallin alussa yhtenä tavoitteena on näiden tavoitteiden sekä hahmottaminen että mitattavuuden kriittinen arviointi. Teemme siis työtä sekä kvantitatiivisen että kvalitatiivisen arvioinnin ja mittaamisen kanssa. Ja myös sen kysymyksen kanssa mitä kannattaa arvioida. Että ei ammuttaisi haulikolla!
Talousvaliokunnassa sain kertoa koko hankkeen metahahmotuksesta, joka on kai sitten tykillä ampumista. Siinä on nyt kolme lautasta: Yksi on näitä hajanaisia ja alati muuttuvia erillishankkeita, verkkotyömaita. Toinen on koko koulutuskokonaisuus, siis se miten siellä tehdään työtä. Kolmannen työnimi on "Kristittynä verkossa", verkko osana elämää ja siten osana kristillisellä identiteetillä elettyä elämää. Auttoiko?
1. "Vahvistaa seurakuntien työntekijöiden valmiuksia toimia verkossa"
2. "Luoda yhteisöllisiä seurakunnallisia palveluja verkkoon"
3. "seurakuntalaisia rohkaistaan ottamaan entistä aktiivisemmin rooli kristittyinä verkossa...jo olemassa olevilla keskustelufoorumeilla, yhteisöissä sekä vuorovaikutteisissa palveluissa."
4. "tuetaan seurakuntien luomia helposti monistettavia vuorovaikutteisia palveluita."
Näillä alueilla luotua toimintaa voidaan mitata ja kaikkien näiden sektoreiden etenemistä seurataan tutkimuksen keinoin.
Täsmällisempien tavoitteiden asettamisen suurin hankaluus on toistaiseksi ollut tuntematon sosiaalisen median maailma. Se on jäsentynyt, järjestäytynyt ja kasvanut huikeasti viimeisen vuoden aikana. Nyt alamme tietää missä mennään ja vaikka osaamme täsmentää pian tavoitteitakin.
Riikosen puheenvuoro pitää lukea kokonaisuutena - hän luonnehti kirkon tilannetta ja tätä keskustelukulttuuria vertauskuvalla pinta- ja pohjavirroista; pinnalta näyttää, että kyse on jostain käytännön pienestä yksityiskohdasta, mutta pohjalla on paljon isompia kysymyksiä. "Naispappeja Korkeasaaressakin?" -oli ironinen huippukohta siitä, että kirkon kysymys on 20 v. ajan ollut: "mitä mieltä olet naispapeista?" Riikonen sanoi: tarvitsemme toisen kysymyksen. "Arkkipiispa puhuu - (lapsi) "ei se haittaa" "-kommentti ei ollut suunnattu arkkipiispan vähättelyyn vaan kuvaus ajastamme, joka ei kuuntele hengellisiä johtajia.Minusta Riikosen puhe oli tärkeä yritys kuvata sitä taustaa, mistä ongelmamme ja lainsäädäntötarpeemme nousevat, mutta ilmeisesti kaikki eivät jaksaneet herkeämättä seurata hänen ajatuksenjuoksuaan (tai eivät tunne hänen ironista tyyliään) ja tuli väärintulkintoja.
Aino Vesti
Hengellistä elämää verkossa voidaan katsoa hyvin monen linssin läpi, kuten tietysti montaa asiaa, mutta tässä se jotenkin korostuu. Näitä linssejä kutsun hahmotuksiksi. Sitten kun hahmotetaan näitä linssejä kokonaisuutena syntyy - minun kielessäni - metahahmotus. Siis hahmotuksien hahmotus. Tähän liittyy myös hankkeen sijoittaminen kirkkoon, kulttuuriin ja aikaan.