Siirry pääsisältöön

tunnelmia Lapin matkan ja Homoillan jälkeen

Pari viikkoa sitten olimme talousvaliokunnan kanssa Inarissa. Matkan alkuvaiheista jo kirjoitinkin mutta loppuvaiheet jäivät raportoimatta sattuneesta syystä. Tässä olisi muutamia ajatuksia viime viikkojen kirkostaeroamisaallon keskeltä ja tulevaa kirkolliskokousviikkoa ajatellen.

En katsonut Homoiltaa televisiosta suorana, koska istuin talousvaliokuntalaisten kanssa hotellin aulassa parantamassa maailmaa. Seuraavana päivänä matkalla lentokentälle eräs seurueemme jäsen oli saanut viestin, jonka mukaan on käynnissä kirkostaerobuumi. Jatkoimme kotimatkaa.

Seuraavana päivänä palasin arkityöhöni. Uutiset olivat täynnä Homoillasta alkanutta keskustelua, joten katsoin ohjelman netistä. Homoilta ei nyt ollut kovin korkeatasoista keskustelua. Konservatiiviset kristityt ilmaisivat ohjelmassa oman mielipiteensä ainoana totuutena, joten ei ole ihme, ettei kirkon moniäänisyys oikein välittynyt.

Ensimmäinen tunne oli raivo. Kirkon luottamustehtävissä olen oppinut pitkämielisyyttä ja suvaitsevaisuutta. Olen nykyään sitä mieltä, että kaikki mahtuvat kirkkoon. Ymmärrän, että joku ajattelee, ettei homoparia voi siunata. Itse olen toki eri mieltä. Homoillan jälkeisessä raivossa päätin ryhtyä radikaaliksi. Koska konservatiivit uskovat, että heidän näkemyksensä on totuus, ei ole mitään järkeä olla suvaitsevainen. He eivät koskaan tule olemaan suvaitsevaisia minun ajatuksiani kohtaan. Kompromissia ei voi tehdä yksin.

Seuraava tunne oli uupumus. Itkeskelin kirkon surkeaa tilaa ja toivoin, että tämä keskustelu loppuisi nyt. Ystävien kommentit Facebookissa lohduttivat. Monet näkivät jo valoa ja toivoivat, että nyt alkaisi muutos parempaan suuntaan. Piispatkin saivat viimein suunsa auki. Ihmettelen suuresti, ettei asiaa kirkon puolesta kommentoitu nopeammin. Edustaja Ojalan ideoimat ”kirkon nopean toiminnan mediajoukot” olisivat taas olleet tarpeen.

Nyt raivo ja uupumus ovat vaihtuneet toimintatarmoksi. Seurakuntavaalikampanjoihin tuli aivan uutta voimaa ja kirkosta keskustellaan joka puolella.

Kirkolliskokous kokoontuu ensi viikolla. Useissa ajankohtaisohjelmissa ja lehtijutuissa on tuotu esille, että kirkolliskokouksella on nyt paikka uudistaa kirkkoa. Itse en suhtaudu kovin toiveikkaasti. Vaikka seurakuntalaiset sytyttelevät kynttilöitä suvaitsevaisemman kirkon puolesta, kirkolliskokouksen meno on luultavasti entisellään.


Edustaja Jauhiainen, edustaja Sollamo ja täytetty riekko ovat autuaan tietämättömiä Homoillan jälkeisistä tapahtumista.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

kirkon jäsenenä

Viime päivinä media on taas jaksanut uutisoida kirkosta eroamisesta. En oikeastaan tiedä, mitä uutisarvoa noilla jokavuotisilla luvuilla enää on. Minua surettaa ja suututtaa tämä kehitys, joten täytyy nyt pari sanaa tännekin kirjoittaa. Kirkosta erosi viime vuonna taas ennätysmäärä porukkaa. Meillä Jyväskylässäkin eroluvut ovat aikamoiset. Kaikkien tutkimusten mukaan suomalaisten uskonnollisuus ei ole vähentynyt, joten osa eroaa varmaan hiukan liian kevyin perustein. Kuopion hiippakunnan lehdessä (Capitol 3/2008) luettelin viisi hyvää syytä kuulua kirkkoon : - Seurakunnan tarjoamat palvelut elämän eri vaiheissa - Jos et itse tarvitse näitä palveluita, joku muu tarvitsee – tue sitä! - Et voi vaikuttaa, jos et ole jäsen. - Kirkossa saatat löytää ehkä jotakin, jota elämääsi etsit. - Pääset kummiksi! Olen edelleen samaa mieltä. Jos nyt kuitenkin tuntuu siltä, ettei tätä menoa kestä, niin mieti vielä : oletko valmis tukemaan kirkon tarjoamia palveluita? Joku muu saattaa niitä tarvita. Ja jo

tiistain tunnelmia

Tämä päivä on ollut kirkolliskokousmaisen kiireinen, joten nyt vasta ehdin istua koneen ääreen. Aamulla lintsasin messusta ja kirjottelin aamupalan jälkeen puheenvuoroa. Valiokuntatyöskentely alkoi yhdeksän jälkeen ja jatkui lounaaseen asti. Olemme talousvaliokunnassa vääntäneet lausuntoa lakivaliokunnalle HeTasta. Lounaan jälkeen alkoi täysistunto, jossa käsiteltiin edustajien tekemiä aloitetteita. Keskustelimme aluetyön rakenteista, työyhteisöjen monimuotoisuudesta, määräenemmistövaatimuksesta ja virsikirjan lisävihkosta. Käytin puheenvuoron seurakunnan aluetyön rakenteista ja erityisesti seurakuntalaisten mahdollisuuksista osallistua päätöksentekoon. Parisuhdelain seuraukset oli myös esityslistalla mutta siihen asti ei ehditty. Keskustelu jatkuu aamulla. Illalla olisi ohjelmassa vielä valiokuntaa mutta saattaa olla, että joudun litsaamaan sieltä näytelmäharjoitusten vuoksi. Näytelmä ja roolini (pieni mutta hilpeä) ovat vielä salaisia.

edustajan postikasa

Eräs ystäväni ihmetteli, miten ihmisellä voi olla noin paljon paperia. Paperipinot ovat vallanneet kotona työpöydän lisäksi olohuoneen ruokapöydän. Kirkko, seurakunta ja kirkolliskokous tuottavat suuren osan paperikasoista. Tässä pieni katsaus edustajan posteihin... lehdet Olen lukenut Kotimaata jo ihan lapsesta asti ja mielestäni se on tosi hyvä lehti. Kotimaa kolahtaa nykyään jo torstaisin mutta yleensä säästän sen perjantailla ja aloitan viikonlopun lukemalla sen. Nykyään postiluukustani kolahtavat myös Sana ja Uusi tie. Hmm, niissä on vähän eri näkökulma kuin Kotimaassa. Aluksi epäilin, että joku seurakuntalainen on tilannut minulle lehdet, koska on huolissaan vakaumuksestani. Noh, ehkäpä ne tulevat minulle, koska olen kirkolliskokousedustaja. Mieluummin lukisin kuitenkin Hengellistä kuukausilehteä. Körtit eivät ilmeisesti lähettele lehteään pakolla tai sitten ne laskevat minut jo joukkoonsa ;-) asiaa Kirkolliskokouksen istuntoviikon lähestymisen tietää siitä, että postia alkaa ker