Siirry pääsisältöön

tunnelmia Lapin matkan ja Homoillan jälkeen

Pari viikkoa sitten olimme talousvaliokunnan kanssa Inarissa. Matkan alkuvaiheista jo kirjoitinkin mutta loppuvaiheet jäivät raportoimatta sattuneesta syystä. Tässä olisi muutamia ajatuksia viime viikkojen kirkostaeroamisaallon keskeltä ja tulevaa kirkolliskokousviikkoa ajatellen.

En katsonut Homoiltaa televisiosta suorana, koska istuin talousvaliokuntalaisten kanssa hotellin aulassa parantamassa maailmaa. Seuraavana päivänä matkalla lentokentälle eräs seurueemme jäsen oli saanut viestin, jonka mukaan on käynnissä kirkostaerobuumi. Jatkoimme kotimatkaa.

Seuraavana päivänä palasin arkityöhöni. Uutiset olivat täynnä Homoillasta alkanutta keskustelua, joten katsoin ohjelman netistä. Homoilta ei nyt ollut kovin korkeatasoista keskustelua. Konservatiiviset kristityt ilmaisivat ohjelmassa oman mielipiteensä ainoana totuutena, joten ei ole ihme, ettei kirkon moniäänisyys oikein välittynyt.

Ensimmäinen tunne oli raivo. Kirkon luottamustehtävissä olen oppinut pitkämielisyyttä ja suvaitsevaisuutta. Olen nykyään sitä mieltä, että kaikki mahtuvat kirkkoon. Ymmärrän, että joku ajattelee, ettei homoparia voi siunata. Itse olen toki eri mieltä. Homoillan jälkeisessä raivossa päätin ryhtyä radikaaliksi. Koska konservatiivit uskovat, että heidän näkemyksensä on totuus, ei ole mitään järkeä olla suvaitsevainen. He eivät koskaan tule olemaan suvaitsevaisia minun ajatuksiani kohtaan. Kompromissia ei voi tehdä yksin.

Seuraava tunne oli uupumus. Itkeskelin kirkon surkeaa tilaa ja toivoin, että tämä keskustelu loppuisi nyt. Ystävien kommentit Facebookissa lohduttivat. Monet näkivät jo valoa ja toivoivat, että nyt alkaisi muutos parempaan suuntaan. Piispatkin saivat viimein suunsa auki. Ihmettelen suuresti, ettei asiaa kirkon puolesta kommentoitu nopeammin. Edustaja Ojalan ideoimat ”kirkon nopean toiminnan mediajoukot” olisivat taas olleet tarpeen.

Nyt raivo ja uupumus ovat vaihtuneet toimintatarmoksi. Seurakuntavaalikampanjoihin tuli aivan uutta voimaa ja kirkosta keskustellaan joka puolella.

Kirkolliskokous kokoontuu ensi viikolla. Useissa ajankohtaisohjelmissa ja lehtijutuissa on tuotu esille, että kirkolliskokouksella on nyt paikka uudistaa kirkkoa. Itse en suhtaudu kovin toiveikkaasti. Vaikka seurakuntalaiset sytyttelevät kynttilöitä suvaitsevaisemman kirkon puolesta, kirkolliskokouksen meno on luultavasti entisellään.


Edustaja Jauhiainen, edustaja Sollamo ja täytetty riekko ovat autuaan tietämättömiä Homoillan jälkeisistä tapahtumista.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ehdokkaana seurakuntavaaleissa

Olen 41-vuotias haagalainen ja olen ehdolla seurakuntavaaleissa seurakuntaneuvostoon ja yhteiseen kirkkovaltuustoon. Lähdin ehdokkaaksi samasta syystä kuin aikoinaan ensimmäistä kertaa seurakuntavaaleissa. Asetun ehdokkaaksi, koska kirkko on minulle tärkeä mutta siinä on vielä aika paljon korjattavaa. Äänestäjät päättävät, kuka tällä kertaa pääsee kirkkoa korjaamaan. Uskon valoisampaan tulevaisuuteen. Uskon, että näissäkin seurakuntavaaleissa päättäjiksi valitaan enemmän nuoria ja enemmän uudistusmielisiä. Minulla on laaja kokemus seurakunnan ja kirkon päätöksenteosta. Haagan seurakuntaneuvostossa olen ollut nyt neljän vuotta. Vuosina 2008-2011 olin kirkolliskokousedustaja. Haluan tuoda aiemman kokemukseni ja ammatillisen osaamiseni jatkossakin kirkon käyttöön. Koulutukseltani olen kauppatieteiden tohtori ja työskentelen tutkimuspäällikkönä Kelan tutkimusyksikössä. Harrastan vapaaehtoistoimintaa Naisten Pankissa ja partiossa, luonnossa liikkumista ja lukemista. Minulle tär...

Minulle tärkeitä asioita ovat:

Kirkon talouden kestävä kehitys Kestävän kehityksen päämääränä on turvata tulevien sukupolvien toimintamahdollisuudet. Kestävän kehityksen periaate sopii erinomaisesti myös kirkon ja seurakuntien talouden hoitoon. Millaisessa kunnossa jätämme kirkon tuleville sukupolville? Tämän päivän päättäjien on otettava huomioon päätöstensä vaikutukset pitkällä aikavälillä. Se tarkoittaa, että emme tuhlaa enempää kuin tienaamme, pidämme kiinteistöistä huolta ja kartutamme eläkerahastoa. Olisi kohtuutonta, jos tulevat päättäjät saisivat hoidettavakseen kirkon, jolla on tyhjä tili, suuri lainataakka ja kiinteistöt rempallaan. Päättäjien on oltava rohkeita uudistamaan nykyisiä rakenteita. Mitä asioita on ehdottomasti tehtävä ja mitkä tehtävät ovat vähemmän tärkeitä? Jos haluamme tarttua uusiin ideoihin, jostain on myös luovuttava. Helsingin seurakunnissa on tehty hyvää työtä talouden tasapainottamiseksi, mutta vaikeita päätöksiä on edelleen edessä.  Vapaaehtoisuus ja osallisuu...

Nuorten osallisuuden vahvistaminen tyssäsi kirkkohallitukseen

Vanha kirkolliskokousblogini on herännyt yllättäen henkiin mutta painavasta syystä!   Vuonna 2009 teimme kirkolliskokousaloitteen nuorten osallisuuden vahvistamisesta kirkossa. Aloite lähetettiin yleisvaliokunnan hienon mietinnön saattelemana kirkkohallitukseen toimenpiteitä varten. Se on jumittanut siellä vuosikaudet ja olen miettinyt, voiko aloite vain kadota. Ilmeisesti ei voi - se on ilmestynyt nyt kirkolliskokousviikon esityslistalle.   Kirkolliskokoukselle on annettu asiasta ilmoitus, joka on karua luettavaa. Sen mukaan kirkkohallituksen taholta ei tulla valmistelemaan nuorten kuulemisjärjestelmää seurakuntiin . Ilmoituksessa perustellaan kuulemisjärjestelmän valmistelematta jättämistä seuraavasti:  Edustuksellinen demokratia ei ole enää nuorille tyypillinen tai suosittu vaikuttamisen muoto. Joissain kunnissa nuorivaltuusto toimii, joissakin ei juuri ollenkaan.   Malli, joka edellyttäisi erillisen kuulemisjärjestelmän luomista jokaiseen seurakun...