Siirry pääsisältöön

syysistunnon yhteenvetoa

Olen tässä viikon verran yrittänyt tottua kotioloihin. Se on aina vaikeaa täysihoitoviikon jälkeen.

Tämän syksyn kirkolliskokousviikko saattaa olla jopa paras viikko tähän mennessä. Teimme kovasti töitä ja saimme jotain aikaan. Sosiaalinenkin elämä on asettunut tiettyihin kuvioihin, joten enää ei tarvitse niin kauheasti esittää vaan voi olla oma itsensä (mitä se ikinä sitten onkaan!).

Viikon onnistumiset
- osallisuusaloite lähetettiin jatkovalmisteluun - jesh!
- virkamieslakipaketti meni läpi - hurraa!

Viikon keskustelunaihe oli ehdottomasti arkkipiispanvaali. Ehdokkaita on edelleen vähänlaisesti, joten toivotan rohkeutta kaikille mietiskelijöille.

Oma panos oli tälläkin kertaa vaihteleva. Talousvaliokunnassa esitin pari ihan relevanttia kommenttia ja pari vähempi relevanttia. Aion jatkaa ”tuomiokapitulien tuottavuusohjelman” lanseerausta jatkossakin. Triangelinsoitto - tai siis se, ettei sitä tarvinnutkaan soittaa - jää kyllä mieleen. Oman jaksamisen kannalta kunnon yöunet (viimeinkin!) olivat tarpeen mutta aamujumpat ja aamukirkot jäivät tällä kertaa väliin (harmi).

Hieman on tullut valitusta, että viikon blogissa oli liian vähän juoruja ja paljastuksia. Noh, sen voin kertoa, että Skotlanti-iltaa vietimme jälleen mutta arkkipiispanvaaliviritykset keskeyttivät mielenkiintoiset keskustelut sosio-ekonomisen taustan vaikutuksista.

Viikon parhaat keskustelut käytiin jälleen edustaja Westerlundin esille nostamista teemoista. Viikon mielenkiintoisimmat teemat olivat avioliiton teologia (onko sitä?) ja mitä reformaatio minulle merkitsee. Edustaja Katariina Pitkäsen kanssa kävin myös mielenkiintoisen keskustelun siitä, kuinka kirkkomme on yksi järjestyksen kirkko - olisiko epäjärjestys kuitenkin parempi?


Lämpimät kiitokset jälleen kaikille tutuille, vieraille, julkisille, yksityisille, kannustaville, kriittisille kommentaattoreille :-)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ehdokkaana seurakuntavaaleissa

Olen 41-vuotias haagalainen ja olen ehdolla seurakuntavaaleissa seurakuntaneuvostoon ja yhteiseen kirkkovaltuustoon. Lähdin ehdokkaaksi samasta syystä kuin aikoinaan ensimmäistä kertaa seurakuntavaaleissa. Asetun ehdokkaaksi, koska kirkko on minulle tärkeä mutta siinä on vielä aika paljon korjattavaa. Äänestäjät päättävät, kuka tällä kertaa pääsee kirkkoa korjaamaan. Uskon valoisampaan tulevaisuuteen. Uskon, että näissäkin seurakuntavaaleissa päättäjiksi valitaan enemmän nuoria ja enemmän uudistusmielisiä. Minulla on laaja kokemus seurakunnan ja kirkon päätöksenteosta. Haagan seurakuntaneuvostossa olen ollut nyt neljän vuotta. Vuosina 2008-2011 olin kirkolliskokousedustaja. Haluan tuoda aiemman kokemukseni ja ammatillisen osaamiseni jatkossakin kirkon käyttöön. Koulutukseltani olen kauppatieteiden tohtori ja työskentelen tutkimuspäällikkönä Kelan tutkimusyksikössä. Harrastan vapaaehtoistoimintaa Naisten Pankissa ja partiossa, luonnossa liikkumista ja lukemista. Minulle tär...

Minulle tärkeitä asioita ovat:

Kirkon talouden kestävä kehitys Kestävän kehityksen päämääränä on turvata tulevien sukupolvien toimintamahdollisuudet. Kestävän kehityksen periaate sopii erinomaisesti myös kirkon ja seurakuntien talouden hoitoon. Millaisessa kunnossa jätämme kirkon tuleville sukupolville? Tämän päivän päättäjien on otettava huomioon päätöstensä vaikutukset pitkällä aikavälillä. Se tarkoittaa, että emme tuhlaa enempää kuin tienaamme, pidämme kiinteistöistä huolta ja kartutamme eläkerahastoa. Olisi kohtuutonta, jos tulevat päättäjät saisivat hoidettavakseen kirkon, jolla on tyhjä tili, suuri lainataakka ja kiinteistöt rempallaan. Päättäjien on oltava rohkeita uudistamaan nykyisiä rakenteita. Mitä asioita on ehdottomasti tehtävä ja mitkä tehtävät ovat vähemmän tärkeitä? Jos haluamme tarttua uusiin ideoihin, jostain on myös luovuttava. Helsingin seurakunnissa on tehty hyvää työtä talouden tasapainottamiseksi, mutta vaikeita päätöksiä on edelleen edessä.  Vapaaehtoisuus ja osallisuu...

kirkon jäsenenä

Viime päivinä media on taas jaksanut uutisoida kirkosta eroamisesta. En oikeastaan tiedä, mitä uutisarvoa noilla jokavuotisilla luvuilla enää on. Minua surettaa ja suututtaa tämä kehitys, joten täytyy nyt pari sanaa tännekin kirjoittaa. Kirkosta erosi viime vuonna taas ennätysmäärä porukkaa. Meillä Jyväskylässäkin eroluvut ovat aikamoiset. Kaikkien tutkimusten mukaan suomalaisten uskonnollisuus ei ole vähentynyt, joten osa eroaa varmaan hiukan liian kevyin perustein. Kuopion hiippakunnan lehdessä (Capitol 3/2008) luettelin viisi hyvää syytä kuulua kirkkoon : - Seurakunnan tarjoamat palvelut elämän eri vaiheissa - Jos et itse tarvitse näitä palveluita, joku muu tarvitsee – tue sitä! - Et voi vaikuttaa, jos et ole jäsen. - Kirkossa saatat löytää ehkä jotakin, jota elämääsi etsit. - Pääset kummiksi! Olen edelleen samaa mieltä. Jos nyt kuitenkin tuntuu siltä, ettei tätä menoa kestä, niin mieti vielä : oletko valmis tukemaan kirkon tarjoamia palveluita? Joku muu saattaa niitä tarvita. Ja jo...