Olen tässä yrittänyt koota ajatuksia kirkolliskokousviikon jälkeen mutta tuntuu, että ajatukset leviävät vaan entisestään, joten täytyy kirjottaa viimeistään nyt.
Ihmettelin taas tällä kertaa, miten kirkolliskokousedustajien joukkoon mahtuu niin mahtavan erilaisia ihmisiä: loistavia asiantuntijoita ja uskomattomia persoonia. Joukossa on yksi edustaja Ahvenanmaalta ja yksi Inarista ja kaikki loput siltä väliltä.
Taas tuli todistetuksi, että lakimuutoksiin vaaditaan 3/4 määräenemmistö. Vaihdan mielipidettäni määräenemmistöasiasta useita kertoja vuodessa. Ennen istuntoviikkoa olin taas sitä mieltä, että systeemi on hyvä ja takaa, ettei kirkko joudu vääriin käsiin. Noh, nyt olen taas sitä mieltä, ettei siinä ole mitään järkeä. Emme saaneet aikaiseksi edes uusia rakennussuojelupykälää, joiden ei nyt pitäisi herättää mitään suuria opillisia ristiriitoja. Ensin äänestettiin lakitekstistä ja siinä käsittelyssä sisällöstä päätetään yksinkertaisella enemmistöllä. Toisessa käsittelyssä koko lakipaketti hyväksytään tai hylätään määräenemmistöllä. Olen hieman sitä mieltä, että tällaisissa ns. hallinnollisissa lakimuutoksissa on lapsellista painaa punaista nappia 2. käsittelyssä, jos sisältö ei ole mieluinen. Näillä näkymin mitään ei siis tapahdu missään asiassa tämän kauden aikana.
Henkilövalinnoissa saimme kaksi kertaa aikaiseksi noin lukemat ”65-35”. Rintamalinjat alkavat siis hahmottua. Typerintä noissa luvuissa on kuitenkin se, että 35 ääntä riittää minkä tahansa lakimuutoksen kaatamiseen. Luulen, että virkamieslakipaketti muun muassa saattaa jälleen epäonnistua. Näillä näkymin mitään ei siis tapahdu missään asiassa tämän kauden aikana.
Noh, olin siis perjantaina viimeisessä lounaskeskustelussa hieman lannistunut. Edustaja Westerlund lohdutti minua ja sanoi, että on tärkeää puhua, muokata maata ja sanoittaa tärkeitä asioita, vaikka tuntuisi, että näillä näkymin mitään ei siis tapahdu missään asiassa tämän kauden aikana.
Päätin, etten aio lannistua.
Omaan suoritukseen viikon aikana olen aika tyytyväinen, ehkäpä sellainen 8 1/2.
- Kävin puhujapöntössä puhumassa ja noin yleisesti puheenvuoroani kehuttiin, vaikka kehut nyt saattoivat tulla ihan vaan humanitäärisistä syistä.
- Aloitteemme sai ihan reippaan lähdön.
- Valiokunnassa pidin kaksi osuvaa puheenvuoroa, jotka päätyivät ihan mietintöön asti.
- Sosiaalisen elämän osalta viikko oli sopivan nousujohteinen ja jaksoin alkuviikosta paremmin, kun tuli nukuttuakin. Niin, ehkä nyt ei olisi tarvinnut olla niin nousujohteinen ;-)
Yleisesti viikosta jäi vähän vaisu olo, kun ei hommat edenny eikä ollu mitään suurempia kysymyksiä esillä. Onneksi niitä on vielä edessä.
Ihmettelin taas tällä kertaa, miten kirkolliskokousedustajien joukkoon mahtuu niin mahtavan erilaisia ihmisiä: loistavia asiantuntijoita ja uskomattomia persoonia. Joukossa on yksi edustaja Ahvenanmaalta ja yksi Inarista ja kaikki loput siltä väliltä.
Taas tuli todistetuksi, että lakimuutoksiin vaaditaan 3/4 määräenemmistö. Vaihdan mielipidettäni määräenemmistöasiasta useita kertoja vuodessa. Ennen istuntoviikkoa olin taas sitä mieltä, että systeemi on hyvä ja takaa, ettei kirkko joudu vääriin käsiin. Noh, nyt olen taas sitä mieltä, ettei siinä ole mitään järkeä. Emme saaneet aikaiseksi edes uusia rakennussuojelupykälää, joiden ei nyt pitäisi herättää mitään suuria opillisia ristiriitoja. Ensin äänestettiin lakitekstistä ja siinä käsittelyssä sisällöstä päätetään yksinkertaisella enemmistöllä. Toisessa käsittelyssä koko lakipaketti hyväksytään tai hylätään määräenemmistöllä. Olen hieman sitä mieltä, että tällaisissa ns. hallinnollisissa lakimuutoksissa on lapsellista painaa punaista nappia 2. käsittelyssä, jos sisältö ei ole mieluinen. Näillä näkymin mitään ei siis tapahdu missään asiassa tämän kauden aikana.
Henkilövalinnoissa saimme kaksi kertaa aikaiseksi noin lukemat ”65-35”. Rintamalinjat alkavat siis hahmottua. Typerintä noissa luvuissa on kuitenkin se, että 35 ääntä riittää minkä tahansa lakimuutoksen kaatamiseen. Luulen, että virkamieslakipaketti muun muassa saattaa jälleen epäonnistua. Näillä näkymin mitään ei siis tapahdu missään asiassa tämän kauden aikana.
Noh, olin siis perjantaina viimeisessä lounaskeskustelussa hieman lannistunut. Edustaja Westerlund lohdutti minua ja sanoi, että on tärkeää puhua, muokata maata ja sanoittaa tärkeitä asioita, vaikka tuntuisi, että näillä näkymin mitään ei siis tapahdu missään asiassa tämän kauden aikana.
Päätin, etten aio lannistua.
Omaan suoritukseen viikon aikana olen aika tyytyväinen, ehkäpä sellainen 8 1/2.
- Kävin puhujapöntössä puhumassa ja noin yleisesti puheenvuoroani kehuttiin, vaikka kehut nyt saattoivat tulla ihan vaan humanitäärisistä syistä.
- Aloitteemme sai ihan reippaan lähdön.
- Valiokunnassa pidin kaksi osuvaa puheenvuoroa, jotka päätyivät ihan mietintöön asti.
- Sosiaalisen elämän osalta viikko oli sopivan nousujohteinen ja jaksoin alkuviikosta paremmin, kun tuli nukuttuakin. Niin, ehkä nyt ei olisi tarvinnut olla niin nousujohteinen ;-)
Yleisesti viikosta jäi vähän vaisu olo, kun ei hommat edenny eikä ollu mitään suurempia kysymyksiä esillä. Onneksi niitä on vielä edessä.
Kommentit