Siirry pääsisältöön

istuntoviikon itsearviointia

Olen tässä yrittänyt koota ajatuksia kirkolliskokousviikon jälkeen mutta tuntuu, että ajatukset leviävät vaan entisestään, joten täytyy kirjottaa viimeistään nyt.

Ihmettelin taas tällä kertaa, miten kirkolliskokousedustajien joukkoon mahtuu niin mahtavan erilaisia ihmisiä: loistavia asiantuntijoita ja uskomattomia persoonia. Joukossa on yksi edustaja Ahvenanmaalta ja yksi Inarista ja kaikki loput siltä väliltä.

Taas tuli todistetuksi, että lakimuutoksiin vaaditaan 3/4 määräenemmistö. Vaihdan mielipidettäni määräenemmistöasiasta useita kertoja vuodessa. Ennen istuntoviikkoa olin taas sitä mieltä, että systeemi on hyvä ja takaa, ettei kirkko joudu vääriin käsiin. Noh, nyt olen taas sitä mieltä, ettei siinä ole mitään järkeä. Emme saaneet aikaiseksi edes uusia rakennussuojelupykälää, joiden ei nyt pitäisi herättää mitään suuria opillisia ristiriitoja. Ensin äänestettiin lakitekstistä ja siinä käsittelyssä sisällöstä päätetään yksinkertaisella enemmistöllä. Toisessa käsittelyssä koko lakipaketti hyväksytään tai hylätään määräenemmistöllä. Olen hieman sitä mieltä, että tällaisissa ns. hallinnollisissa lakimuutoksissa on lapsellista painaa punaista nappia 2. käsittelyssä, jos sisältö ei ole mieluinen. Näillä näkymin mitään ei siis tapahdu missään asiassa tämän kauden aikana.

Henkilövalinnoissa saimme kaksi kertaa aikaiseksi noin lukemat ”65-35”. Rintamalinjat alkavat siis hahmottua. Typerintä noissa luvuissa on kuitenkin se, että 35 ääntä riittää minkä tahansa lakimuutoksen kaatamiseen. Luulen, että virkamieslakipaketti muun muassa saattaa jälleen epäonnistua. Näillä näkymin mitään ei siis tapahdu missään asiassa tämän kauden aikana.

Noh, olin siis perjantaina viimeisessä lounaskeskustelussa hieman lannistunut. Edustaja Westerlund lohdutti minua ja sanoi, että on tärkeää puhua, muokata maata ja sanoittaa tärkeitä asioita, vaikka tuntuisi, että näillä näkymin mitään ei siis tapahdu missään asiassa tämän kauden aikana.

Päätin, etten aio lannistua.


Omaan suoritukseen viikon aikana olen aika tyytyväinen, ehkäpä sellainen 8 1/2.

- Kävin puhujapöntössä puhumassa ja noin yleisesti puheenvuoroani kehuttiin, vaikka kehut nyt saattoivat tulla ihan vaan humanitäärisistä syistä.
- Aloitteemme sai ihan reippaan lähdön.
- Valiokunnassa pidin kaksi osuvaa puheenvuoroa, jotka päätyivät ihan mietintöön asti.
- Sosiaalisen elämän osalta viikko oli sopivan nousujohteinen ja jaksoin alkuviikosta paremmin, kun tuli nukuttuakin. Niin, ehkä nyt ei olisi tarvinnut olla niin nousujohteinen ;-)


Yleisesti viikosta jäi vähän vaisu olo, kun ei hommat edenny eikä ollu mitään suurempia kysymyksiä esillä. Onneksi niitä on vielä edessä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ehdokkaana seurakuntavaaleissa

Olen 41-vuotias haagalainen ja olen ehdolla seurakuntavaaleissa seurakuntaneuvostoon ja yhteiseen kirkkovaltuustoon. Lähdin ehdokkaaksi samasta syystä kuin aikoinaan ensimmäistä kertaa seurakuntavaaleissa. Asetun ehdokkaaksi, koska kirkko on minulle tärkeä mutta siinä on vielä aika paljon korjattavaa. Äänestäjät päättävät, kuka tällä kertaa pääsee kirkkoa korjaamaan. Uskon valoisampaan tulevaisuuteen. Uskon, että näissäkin seurakuntavaaleissa päättäjiksi valitaan enemmän nuoria ja enemmän uudistusmielisiä. Minulla on laaja kokemus seurakunnan ja kirkon päätöksenteosta. Haagan seurakuntaneuvostossa olen ollut nyt neljän vuotta. Vuosina 2008-2011 olin kirkolliskokousedustaja. Haluan tuoda aiemman kokemukseni ja ammatillisen osaamiseni jatkossakin kirkon käyttöön. Koulutukseltani olen kauppatieteiden tohtori ja työskentelen tutkimuspäällikkönä Kelan tutkimusyksikössä. Harrastan vapaaehtoistoimintaa Naisten Pankissa ja partiossa, luonnossa liikkumista ja lukemista. Minulle tär...

Minulle tärkeitä asioita ovat:

Kirkon talouden kestävä kehitys Kestävän kehityksen päämääränä on turvata tulevien sukupolvien toimintamahdollisuudet. Kestävän kehityksen periaate sopii erinomaisesti myös kirkon ja seurakuntien talouden hoitoon. Millaisessa kunnossa jätämme kirkon tuleville sukupolville? Tämän päivän päättäjien on otettava huomioon päätöstensä vaikutukset pitkällä aikavälillä. Se tarkoittaa, että emme tuhlaa enempää kuin tienaamme, pidämme kiinteistöistä huolta ja kartutamme eläkerahastoa. Olisi kohtuutonta, jos tulevat päättäjät saisivat hoidettavakseen kirkon, jolla on tyhjä tili, suuri lainataakka ja kiinteistöt rempallaan. Päättäjien on oltava rohkeita uudistamaan nykyisiä rakenteita. Mitä asioita on ehdottomasti tehtävä ja mitkä tehtävät ovat vähemmän tärkeitä? Jos haluamme tarttua uusiin ideoihin, jostain on myös luovuttava. Helsingin seurakunnissa on tehty hyvää työtä talouden tasapainottamiseksi, mutta vaikeita päätöksiä on edelleen edessä.  Vapaaehtoisuus ja osallisuu...

Nuorten osallisuuden vahvistaminen tyssäsi kirkkohallitukseen

Vanha kirkolliskokousblogini on herännyt yllättäen henkiin mutta painavasta syystä!   Vuonna 2009 teimme kirkolliskokousaloitteen nuorten osallisuuden vahvistamisesta kirkossa. Aloite lähetettiin yleisvaliokunnan hienon mietinnön saattelemana kirkkohallitukseen toimenpiteitä varten. Se on jumittanut siellä vuosikaudet ja olen miettinyt, voiko aloite vain kadota. Ilmeisesti ei voi - se on ilmestynyt nyt kirkolliskokousviikon esityslistalle.   Kirkolliskokoukselle on annettu asiasta ilmoitus, joka on karua luettavaa. Sen mukaan kirkkohallituksen taholta ei tulla valmistelemaan nuorten kuulemisjärjestelmää seurakuntiin . Ilmoituksessa perustellaan kuulemisjärjestelmän valmistelematta jättämistä seuraavasti:  Edustuksellinen demokratia ei ole enää nuorille tyypillinen tai suosittu vaikuttamisen muoto. Joissain kunnissa nuorivaltuusto toimii, joissakin ei juuri ollenkaan.   Malli, joka edellyttäisi erillisen kuulemisjärjestelmän luomista jokaiseen seurakun...