Siirry pääsisältöön

kirkolliskokousuupumus

Täällä on joka kerta ollut tosi kiire mutta tällä kertaa ehkä vielä kauheampi kiire. Voi tosin olla, että itse olen lähtökohtaisesti väsyneempi uuden työn takia enkä ole päässyt riittävän maaniseen tunnelmaan.

Eilen illalla täysistunto kesti yli yhdeksään. Parisuhdelain seurauksista riitti asiaa. Sen jälkeen alkoi näytelmäharjoitukset. Työpäivä päättyi noin klo 22.30. Siinä kohtaa väänsin jo itkua, kun olin niin rättiväsynyt. En edes jaksanut lähteä kaupungille vaan menin nukkumaan.

Tällä viikolla en ole ehtinyt ollenkaan ulkoilla, saunoa, lukea, soittaa kotiin enkä oikein mitään muutakaan. Välillä on pitänyt valita, käykö vessassa vai juoko kupin teetä - molempia ei ehdi. Kun asialistalla on vielä ollut tämä parisuhdekeskustelu, jonkinlainen vastapaino vaikka iltalenkin tai pankkivaliokunnan merkeissä olisi ollut tärkeää. Ehkäpä täällä kirkolliskokouksessakin pitäisi oppia sanomaan ei kaikenlaisille ylimääräisille hommille.

No joo, tänä aamuna olo oli onneksi jo hieman parempi.

Aamupäivän täysistunnossa valitsimme kaksi kirkkoneuvosta. Kansliapäälliköksi valittiin meidän kirkkoherra Jukka Keskitalo ja ulkoasiainosaston johtajaksi Kimmo Kääriäinen. Hyviä miehiä molemmat!

Valiokunnassa meillä on vielä kaksi mietintöä tekeillä. Tilintarkastuspykälien muuttamisesta olemme keskustelleen useampaan otteeseen. Päätin äsken lounaspöydässä, etten jaksa enää jankuttaa asiasta. Kysyn kuitenkin vielä kerran: Kuka arvioi asetettujen tavoitteiden toteutumista seurakunnassa?

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Ei kukaan. Tai neuvostot ja valtuustot ehkä lausuvat oman mielipiteensä, mutta nekin on aika subjektiivisia. Kuten joskus päätöksetkin. Minä mulla kaikki heti ja nyt. Kun me ollaan aina kokoonnuttu tässä, niin tästä tilasta ei saa lupua jne.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

kirkon jäsenenä

Viime päivinä media on taas jaksanut uutisoida kirkosta eroamisesta. En oikeastaan tiedä, mitä uutisarvoa noilla jokavuotisilla luvuilla enää on. Minua surettaa ja suututtaa tämä kehitys, joten täytyy nyt pari sanaa tännekin kirjoittaa. Kirkosta erosi viime vuonna taas ennätysmäärä porukkaa. Meillä Jyväskylässäkin eroluvut ovat aikamoiset. Kaikkien tutkimusten mukaan suomalaisten uskonnollisuus ei ole vähentynyt, joten osa eroaa varmaan hiukan liian kevyin perustein. Kuopion hiippakunnan lehdessä (Capitol 3/2008) luettelin viisi hyvää syytä kuulua kirkkoon : - Seurakunnan tarjoamat palvelut elämän eri vaiheissa - Jos et itse tarvitse näitä palveluita, joku muu tarvitsee – tue sitä! - Et voi vaikuttaa, jos et ole jäsen. - Kirkossa saatat löytää ehkä jotakin, jota elämääsi etsit. - Pääset kummiksi! Olen edelleen samaa mieltä. Jos nyt kuitenkin tuntuu siltä, ettei tätä menoa kestä, niin mieti vielä : oletko valmis tukemaan kirkon tarjoamia palveluita? Joku muu saattaa niitä tarvita. Ja jo

edustajan postikasa

Eräs ystäväni ihmetteli, miten ihmisellä voi olla noin paljon paperia. Paperipinot ovat vallanneet kotona työpöydän lisäksi olohuoneen ruokapöydän. Kirkko, seurakunta ja kirkolliskokous tuottavat suuren osan paperikasoista. Tässä pieni katsaus edustajan posteihin... lehdet Olen lukenut Kotimaata jo ihan lapsesta asti ja mielestäni se on tosi hyvä lehti. Kotimaa kolahtaa nykyään jo torstaisin mutta yleensä säästän sen perjantailla ja aloitan viikonlopun lukemalla sen. Nykyään postiluukustani kolahtavat myös Sana ja Uusi tie. Hmm, niissä on vähän eri näkökulma kuin Kotimaassa. Aluksi epäilin, että joku seurakuntalainen on tilannut minulle lehdet, koska on huolissaan vakaumuksestani. Noh, ehkäpä ne tulevat minulle, koska olen kirkolliskokousedustaja. Mieluummin lukisin kuitenkin Hengellistä kuukausilehteä. Körtit eivät ilmeisesti lähettele lehteään pakolla tai sitten ne laskevat minut jo joukkoonsa ;-) asiaa Kirkolliskokouksen istuntoviikon lähestymisen tietää siitä, että postia alkaa ker

matkalla Lyoniin

Kävi sitten lopulta niin hilpeästi, että minut korotettiin varaedustajasta varsinaiseksi edustajaksi, joten olen huomenna lähdössä edustamaan Suomen ev.lut. -kirkkoa Euroopan kirkkojen konferenssin (CEC) yleiskokoukseen Lyoniin. Reissuun on valmistauduttu huolella. Tammikuussa oli Pohjoismaiden valmistautumiskokous Oslossa, ja kevään aikana olemme kokoontuneet Helsingissä useita kertoja. Viimeksi toukokuun lopulla saimme perusteellisen katsauksen CEC:n EU-vaikuttamiseen. Aluksi suhtauduin valmistautumiseen hieman kevyesti, koska en varsinaisesti ollut lähdössä mihinkään. Jossain vaiheessa kevättä delegaatiota piti täydentää, joten piti oikeasti alkaa opiskelemaan reissua varten. Tarjolla olisi ollut myös nuorten edustajien tapaaminen toukokuussa Lyonissa mutta sinne en ehtinyt. Viime viikolla lueskelin kokouspapereita ajatuksella mutta saa nähdä, miten käy. Sen verran olen CEC:sta oppinut, että se on perustettu rautaesiripun aikoina lisäämään yhteistyötä Länsi-Euroopan ja Itä-Euroopan