Siirry pääsisältöön

kirkolliskokousuupumus

Täällä on joka kerta ollut tosi kiire mutta tällä kertaa ehkä vielä kauheampi kiire. Voi tosin olla, että itse olen lähtökohtaisesti väsyneempi uuden työn takia enkä ole päässyt riittävän maaniseen tunnelmaan.

Eilen illalla täysistunto kesti yli yhdeksään. Parisuhdelain seurauksista riitti asiaa. Sen jälkeen alkoi näytelmäharjoitukset. Työpäivä päättyi noin klo 22.30. Siinä kohtaa väänsin jo itkua, kun olin niin rättiväsynyt. En edes jaksanut lähteä kaupungille vaan menin nukkumaan.

Tällä viikolla en ole ehtinyt ollenkaan ulkoilla, saunoa, lukea, soittaa kotiin enkä oikein mitään muutakaan. Välillä on pitänyt valita, käykö vessassa vai juoko kupin teetä - molempia ei ehdi. Kun asialistalla on vielä ollut tämä parisuhdekeskustelu, jonkinlainen vastapaino vaikka iltalenkin tai pankkivaliokunnan merkeissä olisi ollut tärkeää. Ehkäpä täällä kirkolliskokouksessakin pitäisi oppia sanomaan ei kaikenlaisille ylimääräisille hommille.

No joo, tänä aamuna olo oli onneksi jo hieman parempi.

Aamupäivän täysistunnossa valitsimme kaksi kirkkoneuvosta. Kansliapäälliköksi valittiin meidän kirkkoherra Jukka Keskitalo ja ulkoasiainosaston johtajaksi Kimmo Kääriäinen. Hyviä miehiä molemmat!

Valiokunnassa meillä on vielä kaksi mietintöä tekeillä. Tilintarkastuspykälien muuttamisesta olemme keskustelleen useampaan otteeseen. Päätin äsken lounaspöydässä, etten jaksa enää jankuttaa asiasta. Kysyn kuitenkin vielä kerran: Kuka arvioi asetettujen tavoitteiden toteutumista seurakunnassa?

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Ei kukaan. Tai neuvostot ja valtuustot ehkä lausuvat oman mielipiteensä, mutta nekin on aika subjektiivisia. Kuten joskus päätöksetkin. Minä mulla kaikki heti ja nyt. Kun me ollaan aina kokoonnuttu tässä, niin tästä tilasta ei saa lupua jne.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

kirkon jäsenenä

Viime päivinä media on taas jaksanut uutisoida kirkosta eroamisesta. En oikeastaan tiedä, mitä uutisarvoa noilla jokavuotisilla luvuilla enää on. Minua surettaa ja suututtaa tämä kehitys, joten täytyy nyt pari sanaa tännekin kirjoittaa. Kirkosta erosi viime vuonna taas ennätysmäärä porukkaa. Meillä Jyväskylässäkin eroluvut ovat aikamoiset. Kaikkien tutkimusten mukaan suomalaisten uskonnollisuus ei ole vähentynyt, joten osa eroaa varmaan hiukan liian kevyin perustein. Kuopion hiippakunnan lehdessä (Capitol 3/2008) luettelin viisi hyvää syytä kuulua kirkkoon : - Seurakunnan tarjoamat palvelut elämän eri vaiheissa - Jos et itse tarvitse näitä palveluita, joku muu tarvitsee – tue sitä! - Et voi vaikuttaa, jos et ole jäsen. - Kirkossa saatat löytää ehkä jotakin, jota elämääsi etsit. - Pääset kummiksi! Olen edelleen samaa mieltä. Jos nyt kuitenkin tuntuu siltä, ettei tätä menoa kestä, niin mieti vielä : oletko valmis tukemaan kirkon tarjoamia palveluita? Joku muu saattaa niitä tarvita. Ja jo...

Ehdokkaana seurakuntavaaleissa

Olen 41-vuotias haagalainen ja olen ehdolla seurakuntavaaleissa seurakuntaneuvostoon ja yhteiseen kirkkovaltuustoon. Lähdin ehdokkaaksi samasta syystä kuin aikoinaan ensimmäistä kertaa seurakuntavaaleissa. Asetun ehdokkaaksi, koska kirkko on minulle tärkeä mutta siinä on vielä aika paljon korjattavaa. Äänestäjät päättävät, kuka tällä kertaa pääsee kirkkoa korjaamaan. Uskon valoisampaan tulevaisuuteen. Uskon, että näissäkin seurakuntavaaleissa päättäjiksi valitaan enemmän nuoria ja enemmän uudistusmielisiä. Minulla on laaja kokemus seurakunnan ja kirkon päätöksenteosta. Haagan seurakuntaneuvostossa olen ollut nyt neljän vuotta. Vuosina 2008-2011 olin kirkolliskokousedustaja. Haluan tuoda aiemman kokemukseni ja ammatillisen osaamiseni jatkossakin kirkon käyttöön. Koulutukseltani olen kauppatieteiden tohtori ja työskentelen tutkimuspäällikkönä Kelan tutkimusyksikössä. Harrastan vapaaehtoistoimintaa Naisten Pankissa ja partiossa, luonnossa liikkumista ja lukemista. Minulle tär...

Minulle tärkeitä asioita ovat:

Kirkon talouden kestävä kehitys Kestävän kehityksen päämääränä on turvata tulevien sukupolvien toimintamahdollisuudet. Kestävän kehityksen periaate sopii erinomaisesti myös kirkon ja seurakuntien talouden hoitoon. Millaisessa kunnossa jätämme kirkon tuleville sukupolville? Tämän päivän päättäjien on otettava huomioon päätöstensä vaikutukset pitkällä aikavälillä. Se tarkoittaa, että emme tuhlaa enempää kuin tienaamme, pidämme kiinteistöistä huolta ja kartutamme eläkerahastoa. Olisi kohtuutonta, jos tulevat päättäjät saisivat hoidettavakseen kirkon, jolla on tyhjä tili, suuri lainataakka ja kiinteistöt rempallaan. Päättäjien on oltava rohkeita uudistamaan nykyisiä rakenteita. Mitä asioita on ehdottomasti tehtävä ja mitkä tehtävät ovat vähemmän tärkeitä? Jos haluamme tarttua uusiin ideoihin, jostain on myös luovuttava. Helsingin seurakunnissa on tehty hyvää työtä talouden tasapainottamiseksi, mutta vaikeita päätöksiä on edelleen edessä.  Vapaaehtoisuus ja osallisuu...