Siirry pääsisältöön

kirkon jäsenenä

Viime päivinä media on taas jaksanut uutisoida kirkosta eroamisesta. En oikeastaan tiedä, mitä uutisarvoa noilla jokavuotisilla luvuilla enää on. Minua surettaa ja suututtaa tämä kehitys, joten täytyy nyt pari sanaa tännekin kirjoittaa.

Kirkosta erosi viime vuonna taas ennätysmäärä porukkaa. Meillä Jyväskylässäkin eroluvut ovat aikamoiset. Kaikkien tutkimusten mukaan suomalaisten uskonnollisuus ei ole vähentynyt, joten osa eroaa varmaan hiukan liian kevyin perustein.

Kuopion hiippakunnan lehdessä (Capitol 3/2008) luettelin viisi hyvää syytä kuulua kirkkoon:

- Seurakunnan tarjoamat palvelut elämän eri vaiheissa
- Jos et itse tarvitse näitä palveluita, joku muu tarvitsee – tue sitä!
- Et voi vaikuttaa, jos et ole jäsen.
- Kirkossa saatat löytää ehkä jotakin, jota elämääsi etsit.
- Pääset kummiksi!

Olen edelleen samaa mieltä.

Jos nyt kuitenkin tuntuu siltä, ettei tätä menoa kestä, niin mieti vielä:
oletko valmis tukemaan kirkon tarjoamia palveluita? Joku muu saattaa niitä tarvita.

Ja jos silti vielä päädyt eroamaan kirkosta:
älä ainakaan tee sitä vapaa-ajattelijoiden eroakirkosta.fi -sivulla. Vapaa-ajattelijat ovat aatteellinen yhdistys, jonka ”laariin” ei kannata itseään laskea, jos suhtautuu kirkkoon positiivisesti, neutraalisti tai välinpitämättömästi.

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Eroakirkosta.fi -palvelua voi käyttää, vaikka ei vapaa-ajattelijoiden toimintaa tukisikaan. Palvelu on tarkoitettu yksinkertaisesti kirkosta eroamisen helpottamiseksi. Vapaa-ajattelijat kannattavat kirkon ja valtion eroa toistaan, ja nopeimman tien on arvioitu olevan kirkon jäsenmäärän lasku. Se mitä kautta erot syntyvät, on merkityksetöntä.

Minusta on oireellista, että usko ei näyttele mitään roolia luettelemissasi hyvissä syissä kuulua kirkkoon. Eikö kirkkoon pitäisi kuulua niiden, jotka uskovat sen oppiin, ei muiden? Ihmisille, jotka eivät siihen usko, järkevämpää on etsiä mainitsemiasi palveluita kirkon ulkopuolelta. Kirkollisveroon menevät varat kannattaa tällaisen henkilön mieluummin käyttää vaikka Suomen Punaisen Ristin tukemiseen.
Pate3000 sanoi…
Itse kirkosta eronneena ja jälkijättöisesti uskoon tulleena on ollut hauska seurata tätä ilmiötä. Joskus tekisi tällaisen jota ei koskaan viety "kinkereille" mieli istahtaa sanan ääreen luontevasti.
Mutta Jumalanpalveluksessa (kuoroharrastus) istuneena voin kertoa sen, että onpa puuduttava riitti.
Ja enpä ole loppujen lopuksi löytnyt kovin paljon eroa katolisen ja protestanttisen kirkkokunnan välillä. Samat kiellot ja ahdistukset jyllää.
Anonyymi sanoi…
Hyvä Signe :)

Ao. kommentti kertoo, että vapaa-ajattelijat pitävät miekkansa terävinä etenkin netissä. Tuokin kommentoija kuulunee eroakirkosta-sivuston ylläpitäjiin...
Anonyymi sanoi…
No joo, turhiahan nuo tuommoiset uutiset ovat kieltämättä. Mutta itse en kirkkoon kuulu ja oma mielipiteeni on että kaikki maailman uskonnot ovat suht turhia. No saahan sieltä yrittää hakea lohtua hädän hetkellä sen sijaan että tekisi jotakin o_0 noh se on kaikkien oma asia ;)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

maanantain kootut

No niin, nyt on vähän rauhallisempaa kirjoittaa. Päivä on siis ollut aika vauhdikas. Jumalanpalveluksen jälkeen oli avajaiset. Arkkipiispa pohti avajaispuheessaan, onko kirkko kriisissä. Lyhyitä täysistuntoja on ollut aika monta, kun olemme järjestäytyneet. Valitsimme varapuheenjohtajat ja valitsijamiehet. Iltapäivällä kulttuuriministeri puhui nuorista aikuisista ja nuorten osallistumisesta kirkon päätöksentekoon. Se oli hyvä puhe, mutta olen kuullut aiheesta niin monta puhetta, ettei siitä oikein uusia ideoita irronnut. Nyt valitsijamiehet ovat vetäytyneet jakamaan meitä valiokuntiin. Tulos pitäisi olla selvillä aamulla. Meillä on siis omat paikat salissa. Niiden kohdalla on isot nimilaput ja lisäksi jokaisella on vielä nimilappu rinnassa. Omalle paikalle saliin ilmaantuu aina uutta paperia, kun selkänsä kääntää. Sinne ilmestyi tänään muun muassa paksu violetti vihko, joka osoittautui piispainkokouksen pöytäkirjaksi. Enpä ole ennen niin paksua pöytäkirjaa nähnyt. Istumme salissa hiipp...

kirkolliskokousviikon kootut

Olen nyt pari päivää totutellut arkeen. Viikossa ehti hyvin laitostua ja tuntuu oudolta, kun ei ruoka tulekaan itsestään lautaselle. On myös hassua olla ihan yksin kotona, kun on viikon ollut niin ylisosiaalinen. Pakkasin mukaan 5 paria kenkiä, kasan käyntikortteja, kameran ja uimapuvun. Ja paljon muuta roinaa, muun muassa työpapereita… Miten sitten kävi? - käytin vain kaksia kenkiä, joten mukana oli 3 paria ylimääräisiä kenkiä - en tehnyt yhtään töitä, joten tällä viikolla täytyy tehdä senkin edestä - en ehtinyt käydä kertaakaan saunassa enkä uimassa - en ehtinyt lenkille enkä puntille - käyntikortteja meni tasan yksi - kamera ei toiminut, joten piti käyttää kännykän kameraa (ja lopputuloksen huomaa täältäkin) Mitä ihmettä mä sitten tein? - juoksentelin ilmeisesti koko viikon korkokengissä - istuin täysistunnossa aika monta tuntia, koska edustajilla oli ekalla viikolla hirveä määrä energiaa, joten aloitteita riitti ja keskustelua syntyi - istuin ruokapöydässä ja iltapäivisin myös kahv...

viikon ärsyttävimmät

Tälläkin viikolla savu on noussut korvista monta kertaa. Virkamieslakipaketin kankea eteneminen on raivostuttanut. Tänään iltapäivällä on asian toinen käsittely, jossa laki joko hyväksytään tai hylätään. Myös pari muuta asiaa on ärsyttänyt minua ja muutamia muita edustajia viikon varrella... Edustaja Riikosen puheenvuoro virkamieslakipaketin ensimmäisessä käsittelyssä on kirvoittanut runsaasti kommentteja. Puheenvuoro on luettavissa kirkolliskokouksen sivuilta . Puheenvuorossa käytettiin varsin värikästä retoriikkaa muun muassa naispapeista ja arkkipiispasta. Itse pidän edustaja Riikosen puheenvuoroa asiattomana ensisijaisesti sen takia että se ei mitenkään liittynyt käsiteltävään asiaan. Lisäksi puhe ei osoittanut hyvää makua eikä läsnäolijoiden kunnioitusta. Monet, erityisesti naiset, ovat kokeneet puheenvuoron jopa loukkaavana. Olen mukana kirkon, seurakunnan ja kunnan päätöksenteossa. Tästä näkökulmasta ajattelen, että on vastuutonta väärinkäyttää meille annettua päätösvaltaa ja pu...