Siirry pääsisältöön

poimintoja moniäänisyyskeskustelusta

Tiistaina käyty keskustelu kirkon moniäänisyydestä ja ykseydestä oli vähintään mielenkiintoinen. Aloitteessa esitettiin työryhmän perustamista mutta keskustelussa nousi esille, että olisi sittenkin piispojen tehtävä tarttua tähän. Tässä muutamia ääniä keskustelusta.

"Eri tavoin ajattelevien hylkääminen ei siis ole vaihtoehto, jos me otamme Jeesuksen opetukset todesta. Yhteyttä on vaalittava, vaikka se onkin kivuliasta."
edustaja Määttänen

"Ajattelen, että tällaisessa kohtaamisessa olisi hyvä olla aluksi ainakin rajallinen määrä kutsuttuja osanottajia, jotta kohtaaminen olisi turvallista. Tämä joukko voisi koettaa sanoittaa kunnioittavan kuuntelemisen ja kommunikaation pelisääntöjä."
edustaja Kainulainen

"Toinen pelisääntö voisi olla se, että lopetetaan korostus, jonka mukaan sinä saat kyllä ajatella miten haluat, mutta sinun on toimittava niin kuin me korrektisti ajatteleva enemmistö haluamme. Ajattelun vapaus on itsestään selvä. Vaikka ihminen vangittaisiin tai teloitettaisiin, voi aina ajatella vapaasti."
edustaja Nummela

"Miksi siis käymme tästä tällaista kiistaa? Tämä virkakysymys ei ole missään tapauksessa tasa-arvokysymys eikä se ole syrjintää, jos vuoroja järjestellään. Tiedän, että sitä tapahtuu tälläkin hetkellä, vaikka piispat ovat sen jyrkästi kieltäneet. Meillä on seurakunnissa pappeja, jotka hoitavat asiat sillä tavalla, että kaikilla on oikeus toimia seurakunnassa ja julistaa Sanaa oman vakaumuksensa mukaisesti. Tätä onneksi vielä tapahtuu seurakunnissa."
edustaja Kujala

"Mutta itsensä ja omien motiivien ymmärtämistä ja kuulemista ei voida delegoida ylöspäin, vaan meistä jokaisen on kuultava ja kuunneltava - tarpeen vaatiessa jopa huudettava - omalta paikaltamme. Siitä kohdasta, siltä äänenkorkeudelta missä olemme nyt. Tämä koskee myös meitä kirkolliskokousedustajia."
edustaja Olkinuora

Keskustelussa sekä salissa että kahvipöydässä on sellainen jännä vire, että moniäänisyys tarkoittaisi konservatiivien oikeuksien takaamista. Kannatan toki moniäänisyyttä ja erityisesti kirkolliskokouksessa olen oppinut, että olisi tärkeää, että pysyisimme sovussa samassa kirkossa. Moniäänisyys ja "toista sietävä rakkaus" ovat kuitenkin vastavuoroisia, joten moniäänisyyden tukeminen ei voi olla vain konservatiivien oikeuksien puolustamista.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

kirkon jäsenenä

Viime päivinä media on taas jaksanut uutisoida kirkosta eroamisesta. En oikeastaan tiedä, mitä uutisarvoa noilla jokavuotisilla luvuilla enää on. Minua surettaa ja suututtaa tämä kehitys, joten täytyy nyt pari sanaa tännekin kirjoittaa. Kirkosta erosi viime vuonna taas ennätysmäärä porukkaa. Meillä Jyväskylässäkin eroluvut ovat aikamoiset. Kaikkien tutkimusten mukaan suomalaisten uskonnollisuus ei ole vähentynyt, joten osa eroaa varmaan hiukan liian kevyin perustein. Kuopion hiippakunnan lehdessä (Capitol 3/2008) luettelin viisi hyvää syytä kuulua kirkkoon : - Seurakunnan tarjoamat palvelut elämän eri vaiheissa - Jos et itse tarvitse näitä palveluita, joku muu tarvitsee – tue sitä! - Et voi vaikuttaa, jos et ole jäsen. - Kirkossa saatat löytää ehkä jotakin, jota elämääsi etsit. - Pääset kummiksi! Olen edelleen samaa mieltä. Jos nyt kuitenkin tuntuu siltä, ettei tätä menoa kestä, niin mieti vielä : oletko valmis tukemaan kirkon tarjoamia palveluita? Joku muu saattaa niitä tarvita. Ja jo

edustajan postikasa

Eräs ystäväni ihmetteli, miten ihmisellä voi olla noin paljon paperia. Paperipinot ovat vallanneet kotona työpöydän lisäksi olohuoneen ruokapöydän. Kirkko, seurakunta ja kirkolliskokous tuottavat suuren osan paperikasoista. Tässä pieni katsaus edustajan posteihin... lehdet Olen lukenut Kotimaata jo ihan lapsesta asti ja mielestäni se on tosi hyvä lehti. Kotimaa kolahtaa nykyään jo torstaisin mutta yleensä säästän sen perjantailla ja aloitan viikonlopun lukemalla sen. Nykyään postiluukustani kolahtavat myös Sana ja Uusi tie. Hmm, niissä on vähän eri näkökulma kuin Kotimaassa. Aluksi epäilin, että joku seurakuntalainen on tilannut minulle lehdet, koska on huolissaan vakaumuksestani. Noh, ehkäpä ne tulevat minulle, koska olen kirkolliskokousedustaja. Mieluummin lukisin kuitenkin Hengellistä kuukausilehteä. Körtit eivät ilmeisesti lähettele lehteään pakolla tai sitten ne laskevat minut jo joukkoonsa ;-) asiaa Kirkolliskokouksen istuntoviikon lähestymisen tietää siitä, että postia alkaa ker

Minulle tärkeitä asioita ovat:

Kirkon talouden kestävä kehitys Kestävän kehityksen päämääränä on turvata tulevien sukupolvien toimintamahdollisuudet. Kestävän kehityksen periaate sopii erinomaisesti myös kirkon ja seurakuntien talouden hoitoon. Millaisessa kunnossa jätämme kirkon tuleville sukupolville? Tämän päivän päättäjien on otettava huomioon päätöstensä vaikutukset pitkällä aikavälillä. Se tarkoittaa, että emme tuhlaa enempää kuin tienaamme, pidämme kiinteistöistä huolta ja kartutamme eläkerahastoa. Olisi kohtuutonta, jos tulevat päättäjät saisivat hoidettavakseen kirkon, jolla on tyhjä tili, suuri lainataakka ja kiinteistöt rempallaan. Päättäjien on oltava rohkeita uudistamaan nykyisiä rakenteita. Mitä asioita on ehdottomasti tehtävä ja mitkä tehtävät ovat vähemmän tärkeitä? Jos haluamme tarttua uusiin ideoihin, jostain on myös luovuttava. Helsingin seurakunnissa on tehty hyvää työtä talouden tasapainottamiseksi, mutta vaikeita päätöksiä on edelleen edessä.  Vapaaehtoisuus ja osallisuus