Siirry pääsisältöön

Oslo, osa 2

No niin, nyt vasta ehdin raportoimaan loput Oslon reissusta.

Varsinaisessa asiaohjelmassa oli siis pientä briiffausta edellisen yleiskokouksen jälkeisistä tapahtumista, pääsihteerin luento, ryhmätöitä, lobbausta, neuvotteluja ja nuorten edustajien paneelikeskustelu. Reissun kuumin keskustelunaihe oli Venäjän ortodoksikirkon osallistuminen CEC:n toimintaan. Kokonaisuutena päivä oli oikein mielenkiintoinen ja sain peruskäsityksen Euroopan kirkkojen konferenssin (CEC) toiminnasta. Ruoka oli myös oikein hyvää.

Ryhmätyöskentelyssä osallistuin EU and integration -ryhmään. Keskustelimme vapaasta liikkuvuudesta ja uudistusten sosiaalisista vaikutuksista. Keskustelu oli oikein avartavaa ja minäkin annoin siihen oman panokseni - vaikka ehkä hieman eri näkökulmasta katselen asiaa. Työryhmän keskeisimmät oivallukset olivat:

”Coal and steel is not the vision. They are just instruments.”

“God can cope if He is not mentioned by name in the EU documents.”



Noin yleisesti tykkäsin kyllä reissusta mutta käin hieman ihmettelemään, miksi me siellä kahvittelimme ja keskustelimme. Jokainen osallistuja suhtautui varmasti hyvin myönteisesti ekumeeniseen toimintaan. Eikö sinne pitäisi ennemmin laittaa semmoset hieman nihkeämmin aiheeseen suhtautuvat ihmiset kahvittelemaan?


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

kirkon jäsenenä

Viime päivinä media on taas jaksanut uutisoida kirkosta eroamisesta. En oikeastaan tiedä, mitä uutisarvoa noilla jokavuotisilla luvuilla enää on. Minua surettaa ja suututtaa tämä kehitys, joten täytyy nyt pari sanaa tännekin kirjoittaa. Kirkosta erosi viime vuonna taas ennätysmäärä porukkaa. Meillä Jyväskylässäkin eroluvut ovat aikamoiset. Kaikkien tutkimusten mukaan suomalaisten uskonnollisuus ei ole vähentynyt, joten osa eroaa varmaan hiukan liian kevyin perustein. Kuopion hiippakunnan lehdessä (Capitol 3/2008) luettelin viisi hyvää syytä kuulua kirkkoon : - Seurakunnan tarjoamat palvelut elämän eri vaiheissa - Jos et itse tarvitse näitä palveluita, joku muu tarvitsee – tue sitä! - Et voi vaikuttaa, jos et ole jäsen. - Kirkossa saatat löytää ehkä jotakin, jota elämääsi etsit. - Pääset kummiksi! Olen edelleen samaa mieltä. Jos nyt kuitenkin tuntuu siltä, ettei tätä menoa kestä, niin mieti vielä : oletko valmis tukemaan kirkon tarjoamia palveluita? Joku muu saattaa niitä tarvita. Ja jo...

12 tunnin työpäivä

Päättyihän se viikon ensimmäinen päivä viimein - täysistunto loppui eilen illalla klo 21.07. Aloitimme päivän aamulla klo 9, joten kellon ympärys hurahti nopsaan. Täysistunnon jälkeen suuntasimme vielä iltahartauteen ja lyhyelle kävelylenkille. Tämä aamu on alkanut mukavissa merkeissä. Aamumessuja vietämme tällä viikolla vain maanantaina ja perjantaina, joten nämä arkiaamut ovat yllättävän leppoisia. Ei ole kiire kirkkoon eikä huono omatuntoa, koska lintsaa kirkosta. Klo 9 kokoonnumme aamuhartauteen istuntosaliin. Tämän viikon asialistalla ei ole mitään kuohuttavia kysymyksiä. Toimittajat eivät päivystä täällä ja tunnelma on hieman vapautuneempi kuin syysistuntokaudella viime marraskuussa. Asialistalla on toki tärkeitä asioita kuten tilinpäätös. Lähetekeskustelua käymme kirkkoherranvaalitavan muuttamisesta, diakonaatista ja parokiaaliperiaatteen kehittämisestä (tai siis siitä että ei kehitetä). Listalla on myös kaksi edustaja-aloitetta: mediastrategia ja moniäänisyystyöryhmä. Kommentti...

viikon ärsyttävimmät

Tälläkin viikolla savu on noussut korvista monta kertaa. Virkamieslakipaketin kankea eteneminen on raivostuttanut. Tänään iltapäivällä on asian toinen käsittely, jossa laki joko hyväksytään tai hylätään. Myös pari muuta asiaa on ärsyttänyt minua ja muutamia muita edustajia viikon varrella... Edustaja Riikosen puheenvuoro virkamieslakipaketin ensimmäisessä käsittelyssä on kirvoittanut runsaasti kommentteja. Puheenvuoro on luettavissa kirkolliskokouksen sivuilta . Puheenvuorossa käytettiin varsin värikästä retoriikkaa muun muassa naispapeista ja arkkipiispasta. Itse pidän edustaja Riikosen puheenvuoroa asiattomana ensisijaisesti sen takia että se ei mitenkään liittynyt käsiteltävään asiaan. Lisäksi puhe ei osoittanut hyvää makua eikä läsnäolijoiden kunnioitusta. Monet, erityisesti naiset, ovat kokeneet puheenvuoron jopa loukkaavana. Olen mukana kirkon, seurakunnan ja kunnan päätöksenteossa. Tästä näkökulmasta ajattelen, että on vastuutonta väärinkäyttää meille annettua päätösvaltaa ja pu...