Siirry pääsisältöön

normiviikko

Viime viikolla vietin varmaan enemmän aikaa seurakuntatalolla kuin työpaikallani. Tässä lyhyt kuvaus seurakunnan luottamushenkilön arjesta... Heh, onneksi kuitenkaan ihan jokainen viikko ei ole tällainen!

maanantai

Uuden seurakunnan järjestelytoimikunta kokoontui illalla. Kokoustarjoiluna oli lohivoileipiä ja kaupan pullakranssia. Tapasimme hallintojohtajan virkaa hakeneita henkilöitä ja keskustelimme hauta- ja puistotoimen organisaatiosta. Päätimme myös kutsua henkilöstön edustajan toimikuntaan. Huomautin, ettei tiedonkulku henkilöstön suuntaan voi olla yhden edustajan varassa vaan esimiehet joutuvat oikeasti tekemään hartiavoimin töitä, jotta koko henkilöstö olisi osallisena tässä muutoksessa. Ihmettelin taas, miten naapuriseurakuntien kulttuurit ovat niin erilaiset. Kokouksen jälkeen vaihdoimme vielä pari sanaa kirkkopäivien sponsoritilanteesta.

tiistai

Tiistaina oli vapaapäivä seurakunnasta. Tein vain lyhyen koonnin maanantain sponsorikeskustelusta.

keskiviikko

Keskiviikkona oli kirkkoneuvoston perinteinen kesäkokous Vesalassa. Saimme ensin ruokaa ja vielä väliajalla voileipiä. Keskustelimme perusteellisesti Kortepohjan kirkon tilanteesta. Päätimme, että se korjataan mutta osa tiloista yritetään vuokrata muille. Olimme aiemmin keskustelleet muistakin vaihtoehdoista mutta museoviranomaisen lausunnon mukaan emme saa tehdä sille juuri mitään. Kuutiomainen betonirakennus on kuulemma kulttuurihistoriallisesti arvokas kirkkosalin parven kaiteita myöten. Huh huh. Lisäksi äänestimme kokouspalkkioista ja valitsimme diakonissan.

torstai

Luin aamulla Facebookista, että Sanna-Maaria Kirkkopalveluista on tulossa Jyväskylään. Sain Sanna-Maarialta tekstarin vähän myöhemmin ja sovimme synttärikahvit iltapäiväksi. Kahveista tuli lounas ja seuraan liittyi myös liikuntapappi Epsu. Keskustelimme muun muassa erilaisista kirkollisista seminaareista, lentopalloriparista ja kirkkoneuvos Häkkisestä.

Torstaille tuli toinenkin yllärikeikka. Kävimme kirkkoherran ja kirkkovaltuuston pj:n kanssa kaupunginjohtajan luona juttelemassa yhteistyöstä kirkkopäivien järjestelyissä. Vastaanotto oli ihan positiivinen ja kaupunki on mukana kelkassa.

Palaverin jälkeen säntäsin kotiin leipomaan unelmatorttua, koska Anni oli vaatinut jotain synttäriohjelmaa. Ilta kului rattoisasti ja keskustelimme muun muassa fundamentalismista.

perjantai

Perjantaiaamuna aloin olla jo aika nääntynyt, ja kaikki asialliset kokousvaatteenikin olivat jo pyykissä. Klo 10 alkoi kuitenkin kirkkopäivien johtoryhmän kokous, jonne oli raahauduttava, koska kirkon virallista nuorta tarvittiin taas. Kokous oli varsin perusteellinen. Keskustelimme ohjelmasta, sponsoritilanteesta ja vastuuhenkilöistä. Toin esille, että talkoolaisten rekrytointia ja organisointia kannattaisi miettiä vähän uudesta näkökulmasta. Neuvostoliittomainen meininki henkilöresurssien allokoinnissa ei ole tehokasta eikä mielekästä.


Viikonloppuna olisi ollut vielä Urbaani unelma, Kuokkalan kirkon rakentamisen siunaus ja Lehtisaaren avajaiset mutta ei ollut enää tällaisen viikon päätteeksi voimia lähteä osallistumaan seurakunnan toimintaan. Höh.

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Kuka sen lounaan lopulta maksoi? ;) Odottelen edelleen laskua...

Kiitos vielä seurasta, nähdään taas!
Anonyymi sanoi…
Mihin ihmeeseen tarvitaan liikuntapappeja??? Kysyn vaan...

Tämän blogin suosituimmat tekstit

maanantain kootut

No niin, nyt on vähän rauhallisempaa kirjoittaa. Päivä on siis ollut aika vauhdikas. Jumalanpalveluksen jälkeen oli avajaiset. Arkkipiispa pohti avajaispuheessaan, onko kirkko kriisissä. Lyhyitä täysistuntoja on ollut aika monta, kun olemme järjestäytyneet. Valitsimme varapuheenjohtajat ja valitsijamiehet. Iltapäivällä kulttuuriministeri puhui nuorista aikuisista ja nuorten osallistumisesta kirkon päätöksentekoon. Se oli hyvä puhe, mutta olen kuullut aiheesta niin monta puhetta, ettei siitä oikein uusia ideoita irronnut. Nyt valitsijamiehet ovat vetäytyneet jakamaan meitä valiokuntiin. Tulos pitäisi olla selvillä aamulla. Meillä on siis omat paikat salissa. Niiden kohdalla on isot nimilaput ja lisäksi jokaisella on vielä nimilappu rinnassa. Omalle paikalle saliin ilmaantuu aina uutta paperia, kun selkänsä kääntää. Sinne ilmestyi tänään muun muassa paksu violetti vihko, joka osoittautui piispainkokouksen pöytäkirjaksi. Enpä ole ennen niin paksua pöytäkirjaa nähnyt. Istumme salissa hiipp...

kirkolliskokousviikon kootut

Olen nyt pari päivää totutellut arkeen. Viikossa ehti hyvin laitostua ja tuntuu oudolta, kun ei ruoka tulekaan itsestään lautaselle. On myös hassua olla ihan yksin kotona, kun on viikon ollut niin ylisosiaalinen. Pakkasin mukaan 5 paria kenkiä, kasan käyntikortteja, kameran ja uimapuvun. Ja paljon muuta roinaa, muun muassa työpapereita… Miten sitten kävi? - käytin vain kaksia kenkiä, joten mukana oli 3 paria ylimääräisiä kenkiä - en tehnyt yhtään töitä, joten tällä viikolla täytyy tehdä senkin edestä - en ehtinyt käydä kertaakaan saunassa enkä uimassa - en ehtinyt lenkille enkä puntille - käyntikortteja meni tasan yksi - kamera ei toiminut, joten piti käyttää kännykän kameraa (ja lopputuloksen huomaa täältäkin) Mitä ihmettä mä sitten tein? - juoksentelin ilmeisesti koko viikon korkokengissä - istuin täysistunnossa aika monta tuntia, koska edustajilla oli ekalla viikolla hirveä määrä energiaa, joten aloitteita riitti ja keskustelua syntyi - istuin ruokapöydässä ja iltapäivisin myös kahv...

viikon ärsyttävimmät

Tälläkin viikolla savu on noussut korvista monta kertaa. Virkamieslakipaketin kankea eteneminen on raivostuttanut. Tänään iltapäivällä on asian toinen käsittely, jossa laki joko hyväksytään tai hylätään. Myös pari muuta asiaa on ärsyttänyt minua ja muutamia muita edustajia viikon varrella... Edustaja Riikosen puheenvuoro virkamieslakipaketin ensimmäisessä käsittelyssä on kirvoittanut runsaasti kommentteja. Puheenvuoro on luettavissa kirkolliskokouksen sivuilta . Puheenvuorossa käytettiin varsin värikästä retoriikkaa muun muassa naispapeista ja arkkipiispasta. Itse pidän edustaja Riikosen puheenvuoroa asiattomana ensisijaisesti sen takia että se ei mitenkään liittynyt käsiteltävään asiaan. Lisäksi puhe ei osoittanut hyvää makua eikä läsnäolijoiden kunnioitusta. Monet, erityisesti naiset, ovat kokeneet puheenvuoron jopa loukkaavana. Olen mukana kirkon, seurakunnan ja kunnan päätöksenteossa. Tästä näkökulmasta ajattelen, että on vastuutonta väärinkäyttää meille annettua päätösvaltaa ja pu...