poimintoja moniäänisyyskeskustelusta

Tiistaina käyty keskustelu kirkon moniäänisyydestä ja ykseydestä oli vähintään mielenkiintoinen. Aloitteessa esitettiin työryhmän perustamista mutta keskustelussa nousi esille, että olisi sittenkin piispojen tehtävä tarttua tähän. Tässä muutamia ääniä keskustelusta.

"Eri tavoin ajattelevien hylkääminen ei siis ole vaihtoehto, jos me otamme Jeesuksen opetukset todesta. Yhteyttä on vaalittava, vaikka se onkin kivuliasta."
edustaja Määttänen

"Ajattelen, että tällaisessa kohtaamisessa olisi hyvä olla aluksi ainakin rajallinen määrä kutsuttuja osanottajia, jotta kohtaaminen olisi turvallista. Tämä joukko voisi koettaa sanoittaa kunnioittavan kuuntelemisen ja kommunikaation pelisääntöjä."
edustaja Kainulainen

"Toinen pelisääntö voisi olla se, että lopetetaan korostus, jonka mukaan sinä saat kyllä ajatella miten haluat, mutta sinun on toimittava niin kuin me korrektisti ajatteleva enemmistö haluamme. Ajattelun vapaus on itsestään selvä. Vaikka ihminen vangittaisiin tai teloitettaisiin, voi aina ajatella vapaasti."
edustaja Nummela

"Miksi siis käymme tästä tällaista kiistaa? Tämä virkakysymys ei ole missään tapauksessa tasa-arvokysymys eikä se ole syrjintää, jos vuoroja järjestellään. Tiedän, että sitä tapahtuu tälläkin hetkellä, vaikka piispat ovat sen jyrkästi kieltäneet. Meillä on seurakunnissa pappeja, jotka hoitavat asiat sillä tavalla, että kaikilla on oikeus toimia seurakunnassa ja julistaa Sanaa oman vakaumuksensa mukaisesti. Tätä onneksi vielä tapahtuu seurakunnissa."
edustaja Kujala

"Mutta itsensä ja omien motiivien ymmärtämistä ja kuulemista ei voida delegoida ylöspäin, vaan meistä jokaisen on kuultava ja kuunneltava - tarpeen vaatiessa jopa huudettava - omalta paikaltamme. Siitä kohdasta, siltä äänenkorkeudelta missä olemme nyt. Tämä koskee myös meitä kirkolliskokousedustajia."
edustaja Olkinuora

Keskustelussa sekä salissa että kahvipöydässä on sellainen jännä vire, että moniäänisyys tarkoittaisi konservatiivien oikeuksien takaamista. Kannatan toki moniäänisyyttä ja erityisesti kirkolliskokouksessa olen oppinut, että olisi tärkeää, että pysyisimme sovussa samassa kirkossa. Moniäänisyys ja "toista sietävä rakkaus" ovat kuitenkin vastavuoroisia, joten moniäänisyyden tukeminen ei voi olla vain konservatiivien oikeuksien puolustamista.