31.10.2018

Ehdokkaana seurakuntavaaleissa

Olen 37-vuotias haagalainen ja olen ehdolla seurakuntavaaleissa seurakuntaneuvostoon ja yhteiseen kirkkovaltuustoon.

Lähdin ehdokkaaksi samasta syystä kuin aikoinaan ensimmäistä kertaa seurakuntavaaleissa. Asetun ehdokkaaksi, koska kirkko on minulle tärkeä mutta siinä on vielä aika paljon korjattavaa. Äänestäjät päättävät, kuka tällä kertaa pääsee kirkkoa korjaamaan. Uskon valoisampaan tulevaisuuteen. Uskon, että näissäkin seurakuntavaaleissa päättäjiksi valitaan enemmän nuoria ja enemmän uudistusmielisiä.

Minulla on laaja kokemus seurakunnan ja kirkon päätöksenteosta. Vuosina 2008-2011 olin kirkolliskokousedustaja. Haluan tuoda aiemman kokemukseni ja ammatillisen osaamiseni jatkossakin kirkon käyttöön.

Koulutukseltani olen kauppatieteiden tohtori ja työskentelen johtavana tutkijana Kelan tutkimusryhmässä. Harrastan vapaaehtoistoimintaa Naisten Pankissa ja partiossa, luonnossa liikkumista ja lukemista.

Minulle tärkeitä asioita ovat seurakunnan talouden kestävyys, vapaaehtoisuuden kehittäminen ja yhdenvertaisuus.

Tältä sivulta oikealta valikosta löytyvät myös vanhan kirkolliskokousblogini tekstit.

Kommentit ja erityisesti kysymykset ovat tervetulleita!

30.10.2018

Minulle tärkeitä asioita ovat:

Kirkon talouden kestävä kehitys

Kestävän kehityksen päämääränä on turvata tulevien sukupolvien toimintamahdollisuudet. Kestävän kehityksen periaate sopii erinomaisesti myös kirkon ja seurakuntien talouden hoitoon. Millaisessa kunnossa jätämme kirkon tuleville sukupolville?

Tämän päivän päättäjien on otettava huomioon päätöstensä vaikutukset pitkällä aikavälillä. Se tarkoittaa, että emme tuhlaa enempää kuin tienaamme, pidämme kiinteistöistä huolta ja kartutamme eläkerahastoa. Olisi kohtuutonta, jos tulevat päättäjät saisivat hoidettavakseen kirkon, jolla on tyhjä tili, suuri lainataakka ja kiinteistöt rempallaan.

Päättäjien on oltava rohkeita uudistamaan nykyisiä rakenteita. On arvioitava, mitä asioita pitää tehdä seurakunnissa ja mitä asioita voidaan hoitaa isommissa kokonaisuuksissa. On mietittävä, mitä asioita on ehdottomasti tehtävä ja mitkä tehtävät ovat vähemmän tärkeitä. Helsingin seurakunnissa on tehty hyvää työtä talouden tasapainottamiseksi ja toimintakulttuurin muutos on saatu hyvää vauhtiin. 

Vapaaehtoisuus ja osallisuus

Kirkossa ja seurakunnissa tarvitaan edelleen toimia, jotta kaikkien jäsenten voimavarat saataisiin käyttöön. Seurakuntalaisilla on monipuolisia taitoja, joita ei vielä osata käyttää vapaaehtoistoiminnassa – kahvitarjoilut ja kirkkokuorot eivät sovi kaikille.

Vapaaehtoistoiminnan kehittämisessä on tärkeää, että seurakuntalaiset voivat esittää ja toteuttaa omia ideoitaan. Kaikki hyvät ideat eivät asu seurakunnan työntekijöiden päässä. Omien ideoiden toteuttaminen ja mahdollisuus vaikuttaa lisäävät motivaatiota vapaaehtoistoimintaan.

Teimme kirkolliskokouksessa edustaja-aloitteen nuorten osallisuudesta. Uskon, että nuorissa on tulevaisuus ja muuttamalla toimintatapoja nuorisotyössä, osallisuus ajan myötä leviää koko seurakuntaan. Nuorten osallisuus tarkoittaa, että nuoria itseään on kuultava nuoria koskevissa asioissa. Nuorten vaikutusmahdollisuuksia seurakunnissa on parannettava ja nuorille on annettava mahdollisuus toimia ja tehdä itse.

Yhdenvertaisuus

Työnantaja ei voi syrjiä sukupuolen tai muun syyn perusteella työntekijöitään, koska Suomessa työnantajan eli seurakunnan ja työntekijän vastuista ja velvollisuuksista säädetään laissa. Syrjintää on edelleen kirkon työelämässä ja siihen on puututtava sekä lainsäädännöllä että toiminnalla. 

Yhdenvertaisuus ei synny juhlapuheissa – se syntyy teoissa. Monenlaiset ihmiset ovat kokeneet syrjintää seurakunnissa. Syrjintä ei lopu vakuuttelemalla, että kaikki ovat samanarvoisia. Seurakunnissa ja kirkossa ryhdyttävä toimiin, jotka osoittavat, että kaikki ovat samanarvoisia.

Kirkkojen ovet on avattavat kaikille seurakuntalaisille - myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluville.