minulle tärkeitä asioita ovat:

Kirkon talouden kestävä kehitys

Kestävän kehityksen päämääränä on turvata tulevien sukupolvien toimintamahdollisuudet. Kestävän kehityksen periaate sopii erinomaisesti myös kirkon ja seurakuntien talouden hoitoon. Millaisessa kunnossa jätämme seurakunnat tuleville sukupolville?

Tämän päivän päättäjien on otettava huomioon päätöstensä vaikutukset pitkällä aikavälillä. Se tarkoittaa, että emme tuhlaa enempää kuin tienaamme, pidämme kiinteistöistä huolta ja kartutamme eläkerahastoa. Olisi kohtuutonta, jos tulevat päättäjät saisivat hoidettavakseen kirkon, jolla on tyhjä tili, suuri lainataakka ja kiinteistöt rempallaan.

Päättäjien on oltava rohkeita uudistamaan nykyisiä rakenteita. On arvioitava, mitä asioita pitää tehdä seurakunnissa ja mitä asioita voidaan hoitaa isommissa kokonaisuuksissa. On mietittävä, mitä asioita on ehdottomasti tehtävä ja mitkä tehtävät ovat vähemmän tärkeitä. Taloudelliset päätökset ovat vaikeita mutta ne eivät muutu vitkuttelemalla yhtään helpommiksi. Päätökset tulevaisuudesta tehdään tänään!

Vapaaehtoisuus ja osallisuus

Kirkossa ja seurakunnissa tarvitaan edelleen toimia, jotta kaikkien jäsenten voimavarat saataisiin käyttöön. Seurakuntalaisilla on monipuolisia taitoja, joita ei vielä osata käyttää vapaaehtoistoiminnassa – kahvitarjoilut ja kirkkokuorot eivät sovi kaikille.

Vapaaehtoistoiminnan kehittämisessä on tärkeää, että seurakuntalaiset voivat esittää ja toteuttaa omia ideoitaan. Kaikki hyvät ideat eivät asu seurakunnan työntekijöiden päässä. Omien ideoiden toteuttaminen ja mahdollisuus vaikuttaa lisäävät motivaatiota vapaaehtoistoimintaan.

Teimme kirkolliskokouksessa edustaja-aloitteen nuorten osallisuudesta. Uskon, että nuorissa on tulevaisuus ja muuttamalla toimintatapoja nuorisotyössä, osallisuus ajan myötä leviää koko seurakuntaan. Nuorten osallisuus tarkoittaa, että nuoria itseään on kuultava nuoria koskevissa asioissa. Nuorten vaikutusmahdollisuuksia seurakunnissa on parannettava ja nuorille on annettava mahdollisuus toimia ja tehdä itse.

Yhdenvertaisuus

Työnantaja ei voi syrjiä sukupuolen tai muun syyn perusteella työntekijöitään, koska Suomessa työnantajan eli seurakunnan ja työntekijän vastuista ja velvollisuuksista säädetään laissa. Syrjintää on edelleen kirkon työelämässä ja siihen on puututtava sekä lainsäädännöllä että toiminnalla.

Kaikki seurakuntalaiset - myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat - on toivotettava tervetulleiksi samaan pöytään. Kirkolliskokouksessa hyväksytty rukous parisuhteensa rekisteröineiden kanssa on hyvä alku. Toivon kuitenkin, että jo lähitulevaisuudessa mies- ja naisparit voitaisiin siunata.

Yhdenvertaisuus ei synny juhlapuheissa – se syntyy teoissa. Monenlaiset ihmiset ovat kokeneet syrjintää seurakunnissa. Syrjintä ei lopu vakuuttelemalla, että kaikki ovat samanarvoisia. Seurakunnissa ja kirkossa ryhdyttävä toimiin, jotka osoittavat, että kaikki ovat samanarvoisia.

ehdokkaana kirkolliskokousvaaleissa

Pitkän harkinnan jälkeen tulin siihen tulokseen, että asetun ehdokkaaksi kirkolliskokousvaaleissa.

Päätös ei ollut helppo. Kirkolliskokouskausi 2008-2011 oli raskas. Olin vain 26-vuotias, kun tulin valituksi ja olenkin usein todennut, että kirkolliskokous ei ole nuoren naisen mielenterveydelle sopiva (ainakaan mielenterveyttä edistävä) harrastus. Tiedän, että elämäni olisi paljon helpompaa, jos ei tarvitsisi kaksi kertaa vuodessa pakata viitta paria kenkiä ja kilokaupalla paperia matkalle mukaan - ja jos ei tarvitsisi täysistunnossa klo 22.30 kuunnella, kun puhujapöntöstä luetaan syntiluetteloita.

Kauteni jäi vähän kesken, koska muuton vuoksi menetin paikkani ennen viimeistä istuntoviikkoa. Tässä kuitenkin muutama tilastotieto tekemisistäni kauden aikana.

Kirkolliskokouksessa vuosina 2008-2011:
- olin talousvaliokunnan jäsen
- olin kansliavaliokunnan (= huvitoimikunnan) jäsen
- pidin täysistunnossa yhteensä viisi puheenvuoroa
- teimme aloitteen nuorten osallisuudesta
- allekirjoitin aloitteen alueseurakunnista
- äänestin parisuhderukouksen puolesta


Lähdin ehdolle samoista syistä kuin aikoinaan ensimmäistä kertaa seurakuntavaaleissa. Asetun ehdokkaaksi, koska kirkko on minulle tärkeä mutta siinä on vielä aika paljon korjattavaa.

Äänestäjät päättävät, kuka tällä kertaa pääsee kirkkoa korjaamaan.

Uskon valoisampaan tulevaisuuteen. Uskon, että tulevaan kirkolliskokoukseen valitaan enemmän nuoria, enemmän naisia ja enemmän uudistusmielisiä.

Olen ehdokkaana Espoon hiippakunnassa. Virallisesti minusta tuli Hyvinkään seurakunnan jäsen heinäkuussa 2011 ja sen myötä siirryin Espoon hiippakuntaan. Ehdokaslistani on Kevään kirkko - aivan mahtava porukka!

Tältä sivulta oikealta valikosta löytyy aiempi blogini Kirkon (epä)virallinen nuori. Vaalien lähestyessä tänne ilmestyy muutama uusi teksti. Kommentit ja erityisesti kysymykset ovat tervetulleita!

viimeisen istuntoviikon etäkommentit

En osallistunut viime viikolla kauden viimeiselle istuntoviikolle, koska muutin kotikuntani kesällä Jyväskylästä Hyvinkäälle. Muuton myötä menetin paikkani Lapuan hiippakunnan kirkolliskokousedustajana. Harmillinen tilanne mutta eipä sille mitään voi.

Viimeiseltä istuntoviikolta ei siis juuri oli juoruja ja hauskoja sattumuksia kerrottavana :-( Onneksi muut edustajat ovat ansiokkaasti bloganneet, joten viikon vaiheista on pysynyt vähän kärryillä. Sain myös kivan tekstarin talousvaliokunnasta, joka työskenteli iltamyöhään, vaikka muut jo humputtelivat kaupungilla.

Viime viikon asialistaa voin kommentoida vain nettimateriaalin perusteella. Yksi asia minulla oli erityisesti mielessä, nimittäin eläkerahastomaksu, joka onneksi hyväksyttiin viime viikolla. Kyseisellä maksulla eläkerahastoa voidaan kartuttaa aiempia suunnitelmia nopeammin. Kirkon eläkeasiat ovat hankalia ja niitä tehdään hyvin pitkälle aikavälille. Talousvaliokunnan puheenjohtaja Simola kuvasi puheenvuorossaan päätösten vaikeutta:

"Eläkejärjestelmässä on tehty virheitä. Voisi sanoa, että ensimmäinen virhe oli se, että kirkkoon ylipäänsä rakennettiin oma eläkejärjestelmä. Toinen virhe oli se, että rahastointi aloitettiin liian myöhään. Päätösten historia näkyy kirkkohallituksen esityksen taustakuvauksessa. Näistä nyt enemmän tai vähemmän virheellisistä päätöksistä on turha osoittaa sormella oman aikansa päätöksen tekijöitä. He ovat tehneet päätökset sen ajan ajattelun pohjalta, näkökyky ei ole riittänyt tarpeeksi kauas eikä ehkä sinne saakka ollut edes mahdollista nähdä. Nyt meiltä edellytetään katsomista kauas, vastuun ottamista ja kipeitä päätöksiä."

Eläkerahastomaksu voi toki olla monelle seurakunnalle hyvin raskas. Viime viikon päätökselle maksua ei kuitenkaan vielä ryhdytä keräämään vaan säädetään vasta pykälät, että maksua voidaan kerätä ja turvata eläkkeiden maksu.

En ole vielä ihan valmis tekemään yhteenvetoa kuluneesta kaudesta mutta yritän koota sellaisen tänne blogiin kunhan ajatukseni vähän jäsentyvät.

poimintoja moniäänisyyskeskustelusta

Tiistaina käyty keskustelu kirkon moniäänisyydestä ja ykseydestä oli vähintään mielenkiintoinen. Aloitteessa esitettiin työryhmän perustamista mutta keskustelussa nousi esille, että olisi sittenkin piispojen tehtävä tarttua tähän. Tässä muutamia ääniä keskustelusta.

"Eri tavoin ajattelevien hylkääminen ei siis ole vaihtoehto, jos me otamme Jeesuksen opetukset todesta. Yhteyttä on vaalittava, vaikka se onkin kivuliasta."
edustaja Määttänen

"Ajattelen, että tällaisessa kohtaamisessa olisi hyvä olla aluksi ainakin rajallinen määrä kutsuttuja osanottajia, jotta kohtaaminen olisi turvallista. Tämä joukko voisi koettaa sanoittaa kunnioittavan kuuntelemisen ja kommunikaation pelisääntöjä."
edustaja Kainulainen

"Toinen pelisääntö voisi olla se, että lopetetaan korostus, jonka mukaan sinä saat kyllä ajatella miten haluat, mutta sinun on toimittava niin kuin me korrektisti ajatteleva enemmistö haluamme. Ajattelun vapaus on itsestään selvä. Vaikka ihminen vangittaisiin tai teloitettaisiin, voi aina ajatella vapaasti."
edustaja Nummela

"Miksi siis käymme tästä tällaista kiistaa? Tämä virkakysymys ei ole missään tapauksessa tasa-arvokysymys eikä se ole syrjintää, jos vuoroja järjestellään. Tiedän, että sitä tapahtuu tälläkin hetkellä, vaikka piispat ovat sen jyrkästi kieltäneet. Meillä on seurakunnissa pappeja, jotka hoitavat asiat sillä tavalla, että kaikilla on oikeus toimia seurakunnassa ja julistaa Sanaa oman vakaumuksensa mukaisesti. Tätä onneksi vielä tapahtuu seurakunnissa."
edustaja Kujala

"Mutta itsensä ja omien motiivien ymmärtämistä ja kuulemista ei voida delegoida ylöspäin, vaan meistä jokaisen on kuultava ja kuunneltava - tarpeen vaatiessa jopa huudettava - omalta paikaltamme. Siitä kohdasta, siltä äänenkorkeudelta missä olemme nyt. Tämä koskee myös meitä kirkolliskokousedustajia."
edustaja Olkinuora

Keskustelussa sekä salissa että kahvipöydässä on sellainen jännä vire, että moniäänisyys tarkoittaisi konservatiivien oikeuksien takaamista. Kannatan toki moniäänisyyttä ja erityisesti kirkolliskokouksessa olen oppinut, että olisi tärkeää, että pysyisimme sovussa samassa kirkossa. Moniäänisyys ja "toista sietävä rakkaus" ovat kuitenkin vastavuoroisia, joten moniäänisyyden tukeminen ei voi olla vain konservatiivien oikeuksien puolustamista.